Kalle Yhteiskunta, ilmiöt, politiikkakin.

Pohjoinen alkuperäiseläin.

Meillä loppukesästä kuoriutui 16 untuvikkoa; valitettavasti "naapurin" kissat vähensivät ne kuuteen. Ryhdyin nim ittäin toimenpiteisiin; kissaloukut.

Terrori loppui, tuli syksy ja orastava talvi. Pesueen emo alkoi mennä kanalaan mutta jälkeläiset, itseppäisiä maatiaisia kun ovat, menivät aina illalla sinne pesintähäkkiin.

Syksyn myötä yritin ajaa niitä iltaisin kanalaan. Torppasivat toimenpiteeni ja elelivät opittua elämäänsä.

Tätä jatkui vuodenvaihteen yli ja lopputulos aina sama. Pakkanen väillä kävi siellä -15, ei näyttänyt häiritsevän nuorison elämää.

Näin jatkui eiliseen saakka; sitten aloin ajon kanalaan so pitkä keppi ja sitä esitellen kanoille.

Eilen sitten aloin tositoimiin; keppi käteen ja kanojen ja kanalan taakse. Edettiin muutama metri ja sitten kaksi kanaa ja kaksi kukkoa; hermo petti. Kanat lensivät suoraan kanalaan ja pari kukkoa jäi uppeluksiin lumeen; siis kanalaan.

Tänä aamuna sitten pihassa haahuili kaksi kukkoa. Olivat jo siksi kankeita, että nappasin noin vain syliini ja kanalaan.

Siis Itä-Suomen punainen, alkuaan bankivakana = viidakkokana, nyt Suomessa, pakkasissa ja pyryissä ja pärjää.

Mikähän se onkaan alkuperäisen kotieläimen määritelmä?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Pärjäähän fasaanitkin jo Oulun seudulla, miksi ei kanat karastuisi.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Oikeassa olet. Meillä vaan ei koskaan näin myöhään talveen kanat ole ulkoilleet. Mietintämyssyn paikka.
Oikeastaan kun kanoilla non riittävää ja rasvapitoista ravintoa, eläinvalkuainen ml.
Tuolla tekstini takana jo odottelen kommenttia; eläinrääkkääjä, et välitä eläimistäsi ... ets
Näin meillä tämä syksy ja alkutalvi meni.
Tuo viittaamasi fasaani muuten on maatiaiskanan kanssa samaa tasoa mutta ani harvassa paikassa maatiaiset saavat toteuttaa omaa käsitystään.
Joskus olen miettinyt kehittää kanakantaa, joka eläisi ympäri vuoden ulkona. Ravintoa ja rasvaistakin tulisi olla, tuulensuoja, pehmukkeellisia pesintäkoppeja ... jne.
On se ajatus kiehtonut minua paljonkin.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Kalle jalostaa valmiita pakastekanoja. :-)

Nyt kun fasaaneista tuli puhe, ihmettelen että ne eivät ole kuolleet sukupuuttoon kuin dodot. Uroksilla ei ole kummoinenkaan suojaväri ja käyskentelevät kaduilla ja teillä ymmärtämättä väistää oikein mitään. Ketulle tai supille ei kummoinenkaan vaiva saalistaa, olen nähnyt yhden kissankin sellaista kuristavan kurkusta muta irti pääsi kun juoksin hätiin. Ehkä ihmisen läheisyys tuo jotain turvaa muilta pahimmilta pedoilta?

Kovina pakkastalvina kanta pienenee rutkasti mutta sekös lajia vain karaisee kun kylmääkestävät jatkavat sukua.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Niin, tuosta fasaanin lentokyvystä; se on kyllä selkeästi huonompi kuin meidän nuorimpien kanojemme. Meillä nämä nuorikot lentävät helposti 50 m ja lähtö on sähäkkä. Kanoiksi hyviä lentäjiä ovat meidän vanhatkin mutta...eivät näille nuorikoille pärjää.
Tänä aamuna muuten mielenkiintoinen episodi; Mirri kun tuli pihaan, katseli ja pällisteli, etsien jotain. Kanoja kun ei ollut, oli selkeästi ymmällään; "kaverit" hävinneet.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kun meillä oli joskus kanoja, niillä oli vapaa kulku ulos kesät talvet. Talvella leutoina päivinä kanat olivat mielellään koko päivän ulkosalla. Pakkaspäivinä eivät koko päivää ja kovilla pakkasilla eivät tulleet ulos lainkaan.

Kananmunien keltuaiset olivat kirkkaan rikin keltaiset ja munat maistuivat munille eikä tiskivedelle.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Tämä tämmöinen systeemi on meilläkin ollut vuosikymmenet. Nyt vaan tämän nuorison käyttäytymisen vuoksi pitänee kanat pitää "suljetulla osastolla" muutama päivä.
Oikeastaan tässä esiintyy se ilmiö, mikä on tyypillistä jalostamattomalle maatiaiskanalle. Se tila, jossa ovat kuoriutuneet, on koti vaikka näin talvella epämukavan kylmä orsi. Kanathan hakeutuvat luontaisesti orrelle nukkumaan eivät mene esim mukavaan tuulensuojaiseen pesään. Kanalla tulee olla esteetön pakomahdollisuus; näin olen asioita pähkäillyt.
Noista munista; meillä syödään kananmunia je leivontaan käytetään kauppiaan munia. Meillä kun teollisia rehuja ei käytetä lainkaan; vilja, salaatti ja kaali, kuivattu, sitten liotettu leipä, kalaa, joskus lihaakin (kuivattuja perkkeitä), kesäisin pihalla on laattakiviä, joiden alta nostelen kanojen saataville matoja, matokompostikin on joskin pysyy kasassa korkeintaan pari päivää ja sitten taas talikko-/lapiohommia.
Kananpito vaatii kohtuullisesti työtä, ei niinkään munantuotoksen suhteen oikeastaan rahaa. Esimerkiksi kun teen kuivattua nokkosta talveksi, raaka-ainetta meidän "kauniista pihastamme kyllä löytyy ja alkukesän kuivitus tapahtuu katon alla nipuissa, loppukesällä koneella.
Kommenttini pituudestakin näkyy, että kanat meidän perheessämme ovat oleellinen kokonaisuus.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #6

Kanat ovat mukavia, ei ihme että olette niistä ylpeitä.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola Vastaus kommenttiin #8

Noista kanoista vielä; jos me ihmiset osaisimme elää yhtä järjestäytynyttä ja kurinalaista elämää kuin maatiaiskanapopulaatio elää; mikä meidän olisikaan eläessä.
Kanalaumassamme kaikkein pienimmistä pidetään hyvää huolta, kukaan ei ota pikkuisten edestä herkkupaloja, toiset jopa kantavat niitä pienille.
Kukot eivät riistä makupaloja kanoilta vaan kanat nauttivat herkkunsa ilman, että kukot ahdistelisivat. Kukoilla taas on keskenään hyvin vahva hierargia; mikäpä tuollaisessa tilanteessa elellessä? Meidän kukot muuten eivät tappele; hierargia selvitellään jo siellä muutaman viikon iässä ja se säilyy.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Tuo maatiaiskana on virheellisesti mainittuna, mm wikipedia, roduksi. Rotuhan se ei ole vaan nimenomaan paikallisiin olosuhteisiin sopeutunut eläinkanta, sama koskee kaikkia maatiaiseläimiä.
Rodut rakentelee ja "jalostaa" ihminen, joskus täytyy ehkä sanoa, valitettavasti. Eläinkannat taas muotoutuvat siten, että heikot karsiutuvat ja vahvemmat jatkavat sukua.

Puheenaiheeseen liittyvää

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa