Kalle Yhteiskunta, ilmiöt, politiikkakin.

Impivaaralaisuutta... tahtomattaan.

  • Impivaaralaisuutta... tahtomattaan.

10.12. lähdin Tallinnaan hammaslääkäriin. Talvinen keli ja enempää ajattelematta sujautin jalkaani vaimoni joskus ostamat roitovartiset lapikkaat. Ne kun mielestäni ovat lestiltään huippuhyvät, valitettavasti valmistaja tehnyt konkurssin miltei kolmekymmentä vuotta sitten.

No, tulin check inniin ja siitä laivaan,ihan normaalisti.

Kun tulin autostani ja hissiin ja 8. kerrokseen, huomasin ihmisten ilmiselväti tuijottavan jalkineitani; mitä ihmettä, normaalit talvijalkineet.

Aamiaiselle mennessä sama tuijottelu jatkui: ainakin mielestäni. No, mitäpä minä siitä.

Ajelin Tornimae 5 ja Stockan parkkitaloon, auto parkkiin ja Kliinik 32:een.

Huomiota herättivät jalkineeni siellä odotustiloissakin, kunnes eräs hyvää suomea puhuva eestiläinen lausahti; olet varmasti suomalainen... kenelläkään muulla tuommoisia jalkineita tuskin on. Myönsin syyllisyyteni.

Kertoili sitten, että hänenkin on monasti Suomessa käydessään tehnyt mieli ostaa tuommoiset. Vaan kun mistään ei ole löytynyt.

Kerroin omieni valmistajan historian samalla kerroin hänelle; googleen sana lapikkaat. Päätti kokeilla.

Uskomattoman yllättävä suhtautuminen naapurimaassa suomalaisiin perinnejalkineisiin.

No, vastaanotolla lääkärin pokka piti mutta avustajan ei. Vähän väliä hänen katseensa viivähti jalkineissani, toisinkuin hoitotilanne olisi vaatinut.

Lääkäripä sitten lopuksi kysäisi; ovatko nämä jotkin suomalaiset perinnejalkineet. Myönsin. Lausahti, ne ovat upeat, en vaan ole koskaan ennen nähnyt ja Suomessa kun olen opiskellutkin.

Selitin hänelle jalkinehistoriaamme ja hän siihen; että sääli, ettei enempää tämmöisiä perinteisiä jalkineita ihmisillä näe.

No, minä sitten siihen, että minä kyllä käytän, kahdetkin on mutta minä kun olenkin tälläinen...

Siis tahtomattanikin toin etelä-naapuriimme jalkinehistoriaamme, vaikkakin ihan vahingossa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Hieno tarina lapikkaista!

Tästä voisi joku innokas saada 'startup' -yritysidean.

Lapikkaat -sanana viittaa jotenkin Lappiin. Toisaalta, muistan, että entisajan miehillä oli myös Savossa nahkavartisia saappaita, joissa myös teräosat olivat nahkaa (joskus myös kumia).

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Oikeilla jäljillä Mirjami olet. Lapikkaat ovat lähtöisin 1600-luvun pohjoisen Suomen alueelta, kulkeutuen sitten etelään. Muotokielikin järkevä; kiverä kärki pysyi hyvin mäystimissä (suksien).
Viitisen vuotta sitten oli eräänlainen lapikasbuumi, minulla edelleenkin ja oli ennen sitä muotiakin mutta minä kun olen aina kulkenut muodista irrallaan.
Noissa minun lapikkaissani on muuten lammasnahkavuori, ilmava ja lämmin.

Käyttäjän HarriRautiainen kuva
Harri Rautiainen

Sivuraide: Kliniik32

"..ja Suomessa kun olen opiskellutkin."

Kun teetin siellä implantit, niin sekä kirurgi (mies) että hoitava lääkäri (nainen) olivat Suomessa erikoistuneita. Liekö samoja?

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Jos oli pienehkö tumma mies, vilkkaasti liikehtivä, Anton Karajev, Suomessakin opiskellut. Kysyy ainakin kerran hoitoperiodin aikana; "Kalle, kaikki hyvin?".
Erittäin miellyttävä persoona ja taitava hammaskirurgi, minun kokemusteni mukaan.

Käyttäjän HarriRautiainen kuva
Harri Rautiainen

No ei ollut sama. Kuitenkin, Kliniik32 oli erittäin positiivinen kokemus.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Kallella on hyvä pokka, hienoa kadonneen kansanperinteen esilletuontia

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Kyllä se Matti pokkani pitää. Tyylitietoisuuttakin minussa lienee ripaus. Menen sitten Tallinnan lasipalatseihin, tai vaikkapa Tammelan kirkolle; tyyliäni en kadota. Kalastajan lakki (tosin pirun virttynyt ja säitä nähnyt mutta niin on mieskin), päälläni norjalainen villapaita, jalassa molskihousut ja tähän aikaan vuotta jalassa lapikkaat (tosin ensimmäistä kertaa Tallinnassa, normaalisti Jalaksen työkengät, ilman kärkirautoja). Eikös vain olekkin tyylikästä?

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Onhan meillä näitä: "sorsat, peiksut, huopatossut, monot ja reinot".

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Perinnejalkineista muuten; usein sekoitetaan lapikkaat ja pieksut. Moni kutsuu lapikkaita pieksuiksi muttei pieksuja niinkään lapikkaiksi. Pieksuissa on pääsääntöinesti nauhat tai paulat (paulapieksu). Varsi pieksuissa yleensä yltää korkeintaan puolisääreen ja kurotaan kiinni pauloilla tai nauhoilla.
Mutta kukapa osaa selvittää:
Tallukkaat.
Supikkaat.
Valmiiksi voin jo sanoa, että googlatessa löytyy runsaasti väärää tietoa.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

→ 6: "Perinnejalkineista muuten.."

Äitini kertoi lapsena käyttäneensä koipikkaita. Onko tuttu jalkine?

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Onhan nuo. Käyttänytkin olen mutta poronnahkaisia, Keväisestä koipinhahasta ommellut säpikkäät. Siis, nutukkaiden varsien päälle vedettävät, kuin eräänlaiset jatkovarret. Naudan koipinahasta tehtiin etelässä.

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

"Voi herran pieksut sentään..."

Miehikkilässä on kolmannenpolven suutarimestari Ari Tylli. Hän tekee lapikkaita alusta loppuu (myös juhla- ym. kenkiä mm. kansantanssijoille). Onpa hän tehnyt roikkavarsilapikkaat muutamalle julkkikselle. Arin roikkavarret ovat alusta loppuun käsityötä.

Tylli kiinnittää pohjat itse tekemillä puunauloilla, joita kuluu noin 500 kpl lapikasparia kohti.
Ari totesi käsityön arvostuksesta: "Puheissa kyllä arvostetaan, mutta kun tulee maksun aika, niin ihmetellään." Lapikkaan teko alusta lopuun on pitkä, taitoa vaativa prosessi.

Liimapohja kengistä Arilla oli selkeä mielipide: "Miten liimalla kyhättyjä lipokkaita korjataan? Kertakäyttökenkiä ne ovat." Halvoissa nykykengissä on yleensä liimapohjat.

Arilta opin myös sen, että lestiin tehtyjä kenkiä kannataa arvostaa koska niitä voi korjata ja korjauksen jälkeen ne ovat "uutta paremmat", kunnolla käyttäjän jalkaan muotoutuneet.

Lisää suutarimestari Ari Tyllistä sekä lapikkaista sekä supikkaista Google /ari tylli.
Minua askarrutti lapikkaan ja supikkaan ero. Vastaus löytyi Arin nettisivulta:
"Supikkaat ovat karjalaisten kansallis- ja kansanpukujen jalkineet, jotka valmistetaan yksipohjaisina, mutta usein kestävyyden lisäämiseksi pohjataan kumisilla pohjilla. Käyttäjinä ovat pääasiassa tanhuajat."

Terveisiä vaan suutarimestari Tyllille, juteltiin kengistä ja eritoten lapikkaista Saariselän Savotta kahvilassa ja Helsingissä messuilla joskus 2000-luvun alkupuolella - taisipa jutustelusta syntyä juttu kuinka suutarimestarin lapsillakin on kunnolliset kengät. Totapuhuen suutarimestarin poika taitaa jo tehdä itse kenkänsä - käsityöperinne jatkuu.

Vielä lopuksi: Kellarissani on "puoliroikkalapikkaat", tosin ovat tehdastekoiset - nehän olivat muotia muinaisella 1970-luvulla - se uusrahvaanomaisuus.
Koska omistamani eivät ole oikeat lapikkaat en tohtisi Tallinnaan niillä, mutta kyllä Kallen tosilappikaita kannattaa esitellä. Komeat ovat kuvassa.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Kyllä minä Matti Jussi Korhonen sieltä ruusujesi keskeltä piikitkin löysin. Asia vaan on nyt niin, että kun osaavan suutarin mittalapikkaat maksavat +1000€, ei ole minulla varaa. Toisaalta Tallinna on nykyisin niin huipputrendikäs, että kyllä sinne on varaa yksi lapikasjätkäkin (tosin teollisin lapikkain) mahtua herättelemään näitä pintaliitäjiä.

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

Nyt Kalle en oikein jummartanut ((( Mitä ihmeen piikkejä tarkoitit? Minun silmään lapikkaasi ovat aivan aidot ja jopa sopivasti patinoituneet kuvassa - en toki ole asiantuntija millään tapaan.

Omat siellä kellarissa ovat sellaiset kumipohjaiset, joita sai aikoinaan halvalla.

Käsityöllä on ja pitääkin olla hintansa ja voi oll, että käsin tehdyt lapikkaat maksavat jo ++ 1000 euroa.

Kaivoin arkistoani ja löysin tuon Ari Tyllin, joka muuten edustanee taidolla suomalaista suutariperinnettä. Löysin hänen nettisivunsakin ja sieltä tuon pieksun määritelmän, joka askarrutti. Pieksu on vähän erilainen kuin lapikas.

Täytynee jatkossa asetella sanojaan tarkemmin, ettei menen "ruusut ja piikit sekaisian". Tuo vanha sanonta "voihan herran pieksut" tuikahti mieleen, kun liittyi aiheeseen.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Pitipä oikein etsiä tietoja tästä Ari Tyllistä; tuttuhan tuo, vaikka en heti muistanut nimeä. Vaimolla muuten on Tyllin valmistamat supikkaat. Mestari sananmukaisesti tämä Ari Tylli.

Puheenaiheeseen liittyvää

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa