Kalle Yhteiskunta, ilmiöt, politiikkakin.

Mirri

  • Mirri

Selvisihän se sitten tuo Mirrin mysteerio. Tuolla vähän runsaan kilometrin päässä asusteleva "naapurini" kysäisi tuolla raitilla kun tavattiin; millainen kissa se on kun teillä elelee? Kerroin ja sanoi, että se on heidän kissa, oli jo vuoden ihmetellyt kertomansa mukaan kun se ei mitään syönyt!

Kerroin Mirrin historian ja pyöritteli päätään, naureskellen kysäisi; ei kait siitä Mirristä haittaa, vastasin, ettei suinkaan. Keroili sitten, että heillä myöskin käy aivan vieras kissa päivittäin syömässä, käynyt jo pari vuotta.

Mitäpä tuohon, päätimme antaa asian olla ennallaan.

Tänäänkin Mirri on oleskellut pihassamme jo kuutisen tuntia. Tulee näkösälle ikäänkuin olisi nälkä; ei ole, seuranhaluinen se. Tunti sitten tuli perässäni saunakamariin, hyppäsi pöydälle tarkastamaan; mitähän tarjolla olisi?

Näin me Mirrin kanssa eleskellään ja helpottunut olen, että sillä on kuitenkin lämmin yöpymispaikka. Paljon kissanelämöstä Mirriltä olen oppinut.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Se on erittäin tärkeä, se lämmin yöpymispaikka! Niin Mirrillesi kuin kaikille maanpäällä eliöille! Jos ei ole lämmintä yöpaikkaa, niin Mirrikin voi vilustua!

Äitini Hilma-Maria Heistosen (1913-2014) lempiruno oli Mirri-kissasta. Videossa hän lausuu sen 99 vuoden ikäisenä.

https://www.youtube.com/watch?v=NmMku7cKQ-c
Hilma-Maria lausuu runon

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#1 Hienoa, että Hilma-Maria lausuu Mirri -runoa! Itsekin osaan sen, sanasta sanaan.

Tunnesanasto lienee jo unohtunut aikamme ihmisiltä.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Mirri pyörii nyt karusellissa. Kohta se on julkkis ja saa rooleja ties mihin esiintymisiin...

En yllätynyt tuosta naapurikäänteestä. Mirri on niin hyväkuntoisen näköinen, että villikissaksi sitä oli vaikeaa uskoa. Esimerkki omasta kissastani Sinistä, joka oli kuukaudenpäivät karkuteilla. Naapuri soitti ja sanoi, että hän näki harmaan villikissan näköisen pihamaallaan, mutta mahtoikohan olla
se kadonnut itämainen. Kun kissa vihdoin saatiin kiinni, se oli takkuinen, langanlaiha ja täynnä punkkeja.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Mirrin salaisuus ratkesi. Tavallaan lohdullista, toisaalta mielenkiintoista.

Kalle on ruokkinut kissaa jo pitkään ja tarkkaillut sen toimia.

Nyt näyttää siltä, että Mirrin alkukodin selvittyä, joudumme pohtimaan sitä, mikä saa kissan kahden kodin asukkaaksi.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Se tuo "naapurimme" mainitsi, ettei Mirri ole yli vuoteen syönyt mainittavammin kotona. Toisaalta, ei meilläkään mitään "kissangourmea" tarjoilla. Pellavaöljyllä kostutettua koiran kuivamuonaa, eines(liha)pullia, muikkua, paistettuna/savustettuna,tai muuta kalaa, muikun perkkeitä savustettuna, siis ihan normaalia evästä. Mitään valmiita kissanruokia en Mirrille ole hankkinut; dieetti on melko sama kuin Mokallakin, osin myös kanoilla.
Mirri voi parhaina päivinä käväistä meillä "herkuttelemassa" jopa neljä kertaa.
Kun tuolla etupihan puolella askareissani touhuilen, Mirri usein tulee sinne, jolloin kysäisen; tulikos taas nälkä? Tällöin Mirri suoriutuu suoraan saunan terassia kohti, jos pysähdyn, pysähtyy Mirrikin, ikään kuin kysäisten; tuletkos sieltä.
Toisen erikoisuuden se on oppinut kun menen saunakamariin laittelemaan Mirrin evästä, tulee se perässä ja hyppää siihen pöydälle; ilmeisesti valvomaan, että ateria laitetaan kunnolla.
Minulta sitten myös kysäistiin omistajan taholta; eikös siitä Mirristä haittaakin ole? Vastasin, että oikeastaan liene hyvä, että Mirri isännöi pihaa, muut kissat pysynevät vähän loitommalla. Ihan oikeastaan Mirriin tykästynytkin olen.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#5 Mirri on sulattanut Kallen sydämen - kissoille! Onnitteluni!

Samaan aikaan, Mirrin tapa hyväksyä Kallen tarjoamat ruuat, ovat omalla tavallaan merkittävät. Kissa elää hyvin, vaikka syö eineslihapullia, savustettuja muikkuja tai muuta kalaa.

Kissanruokateollisuus tienaa ja voi hyvin. Silti, kissoja ei tavitse paapoa kaikenmaailman Sheeboilla, vaan aidolla ruualla.

Aion ottaa tiedon opikseni ja alan tarjota kissalleni muuta kuin teollista ruokaa.

Tiedän, että helppoa se ei ole, mutta kärsivällisyydellä saatetaan päästä nykyistä halvempaan ruokintaan.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Onhan se Mirri ikään kuin käpertynyt jonnekkin tuonne mieleni sopukoihin, eli hankkinut paikkansa.
Noista eineslihapullista; ainakin HK tuottaa pullia, joiden kilohinta n 1,80€ vrt (0,60 psi 330g), nämä foliopakatut herkut, kalaahan saan itse ja kun se Mokakin sitä kuivamuonaa syö; seossuhde sama kuin Mirrillä, joten helppoakin on. Meillä kanatkin näistä "pullista" pitävät ja nuo pikkutirpat ihan untuvikosta asti ovat niitä syöneet ikään kuin höysteenä.
Että tämmöisessä eläintarhassa sitä päivät sujuvat.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#7 Kun yhteys ihmisen ja eläimen välille syntyy, se on pysyvä mielentila, jonne ulkopuolisilla ei ole pääsyä.

Teillä on mahtava eläintarha, josta moni haaveilee.

Noista einespullista sen verran, että yleisessä keskustelussa on paljon huolta einesruokien lisäaineista. Toki niitä varmaan on, mutta jos teidän kanat ja pikku tirpatkin niistä nauttivat, niin tuskin ne kovinkaan haitallisia ovat.

Tuoreen lihan käyttökelpoisuuden paras testaaja on kissa. Jos liha ei kissalle kelpaa, on se ihmisellekin pahasta.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Kissanruuasta sellainen historiatieto, että 70- ja 80-luvulla ensimmäinen kissani paastosi pari päivää ennen kuin suostui syömään kissanruokaa. Kunnollista ruokaa sen mielestä oli tuoreet silakat ja sisäelimet. Varsinkin porsaan munuaiset oli sen herkkua.

Ja kyllä se osasi vittuilla ja osoittaa mieltä, kun ei kunnollista ruokaa saanut. Ja kissanruoka oli roskaa.

Muutin sitten 1985 Ruotsiin ja siellä oli ihan erilaista kissanruokaa. Ihan niitä samoja kuin täällä nykyään, Whiskasia, Kite kattia jne. Ne kelpasivat Miirulle ilman paastoa ja siitä yllättyneenä maistoin sitä itsekin. En kyllä pitänyt.

Muutin sitten takaisin vuoden päästä ja yritin löytää samoja kissanruokia. Erikoisliikkeen myyjä osasi kertoa, että Suomessa oli vielä silloinkin säännöstely ja kotieläinten ruokia sai tuoda maahan vain 100 000 markan arvosta vuodessa ja se käytettiin kaikki koirien erikoisruokiin. Kissanruokaa teki yksi tai kaksi tehdasta kalan perkuujätteestä tai muusta ala-arvoisesta roskasta monopoliasemassa.

Sitten se säännöstely jossain vaiheessa loppui ja niitä suomalaisia kissanruokia ei enää myyty tai tehty.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#8 Raimo, itselläni on samoja kokemuksia! Ensimmäiset kissani hankin 70 -luvun puolivälissä. Kissoille tarkoitetut purkkiruuat olivat hirvittävän hajuisia ja kissan ilme sanoi välittömästi: EI

Lopulta löysin munuaiset ja sydämet. Ne kelpasivat, mutta niiden metsästäminen kaupoista oli jo sitten oma taiteenlajinsa. Tosin silloin, kauppojen kylmätiskistä löytyi enemmän sisäelimiä kuin nyt.

Nykyisin, kissani 9 v. syö monipuolisesti, mutta PRIORISOI possun suikaleita, broilerin filettä ja joskus myös naudan jauhelihaa. Vaikka possunsuikaleet ovat herkkua, niin sika-nauta -jauheliha ei kelpaa.

Sen sijaan, olen kokeillut Lidlin kissanruokia, jotka kumma kyllä maistuvat. Yksi pieni rasia maksaa Lidlissä 0,23 euroa. Tuoksu on hyvä ja koostumus patén omainen.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Mirrin päiväohjelma; klo 08-09 ilmestyy aamupalalle (3 lihapullaa + koirannappulat. Oleskelee saunan terassilla parikin tuntia.
Ilmestyy 11 - 12 välissä lounaalle, sama menü. Oleskelua taas siellä saunalla tunnin verran.
Tulee vielä siinä 15 - 16 välillä illalliselle.
Saattaa tulla vielä "iltamuikuillekkin" siinä 17 - 18 välillä.
Todennäköisyys; kovin vähän jos ollenkaan Mirri päiväsaikaan kotonaan viettää.
Semmoinen se Mirrin päiväohjelma.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Mirri on opettanut sinut aika hyvin.

Kunnon kissa on kuitenkin suurenmoinen saalistaja, jyrsijöiden tappokone. Se on niin pienikokoinen, että se itsekin on saaliseläin. Se kuitenkin tietää saalistamisesta niin paljon, että sillä ei ole vakiintuneita tapoja, se ei aina nuku samassa paikassa, se ei liiku aina samoja reittejä samaan aikaan, koska ne ovat sen saaliseläinten heikkouksia. Se on saalistamisen mestari.

Kun se tulee kotiin syömään saalistaan, sitä pitää kehua ja silittää.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Saalisvietin voimakkuushan tuon sanelee; kissalla normaalisti vahva.
Minusta on alkanut vaikuttaa, että Mirri viihtyy kanojemme seurassa. Olen kyllä kuullut talli-, navetta-, koti- ja villikissoista. Olisikohan Mirri nyt sitten Suomen ensimmäinen kanalaumakissa?
Meillä on muuten hiiri- ja myyräkannat minimissään; olisikohan sittenkin Mirrillä osuutta asiaan.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Eilen sitten tapasin Mirrin isäntäperheen ja kertoivat; Mirrissä (heidän perheessään Miiru) on muuttunut runsas vuosi sitten, lähtee aamulla ulos, tulee iltamyöhällä sisälle, painelee nukkumaan ja nukkuu aamuun saakka, pyrkii ulos siinä klo 7 aikaan.
Siis kommentoin Mirrin päiväohjelmaa, siitä tulikin vuorokausiohjelma.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset