Kalle Yhteiskunta, ilmiöt, politiikkakin.

"Meidän Mirri"... onkohan.

Piti taasen päivittää tätä "meidän Mirri" osiota.

Olemme nyt nykyisin tilanteessa, että Mirri tulee aamuisin n 6-630 näkösälle, ilmoittamaan, että aamiaista pitäisi saada ja saahan se.

Sitten Mirri häipyy ties minne; olen kysellyt lähinaapureilta (700m+), olisiko heillä harmaata pientä uroskissaa; ei kuulemma ole.

Mirrin tapoihin on nykyisin kuulunut, että se ruuan saatuaan, häippäisee; vaan ei aina.

Joskus jää makoilemaan tuohon saunan terassille kunnes taas häipyy.

Mirri on ottanut sitten tavakseen päivittäin hiippailla sisälle ja monta kertaa päivässä. Oivaltaa kyllä, että luvallisuus on, niin ja näin.

Eilen illalla makailin työhuoneeni sängyllä lukemassa kun vaimo sanaili; Mirri ei. Oli Mirri muuten loikannut sänkyni jalkopäähän vaikka en sitä ollut havainnut. No, sitten huomasi, virheensä ja lähti rauhallisesti ulos.

Semmoisenkin asian olen pannut merkille, että kun Mirri on ruokaillut se silti saattaa suunnistaa sisälle. Olisikohan sosiaalinen aspekti?

Kaiken kaikkiaan; vuoden ajalta en ole koskaan oppinut niin paljon kuin viimeisen vuoden ajalta. No, mitäs siinä, rikastuttavaahan se on kokemuksina.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Viisas tai ehkä laskelmoiva Mirri!

Kodissanne on kahtalaista tunnelmaa. On Mirriä ruokkiva ja Mirriä hätistelevä.

Kissa on saattanut tuon seikan todeta jo alkumetreillä. Se ottaa tilaa vähä vähältä. Antaa ajan kulua ja kyseenalaistaa Kallen valtaa kodissaan.

Mirrin kokeilu tulla sängyn jalkopäähän, paikkaan, jossa Kalle oli lukemassa, oli jo testi, joka nopeasti paljasti, että talouden vallankäyttäjää oli yritetty hämätä.

No, ei onnistunut.

Todennäköisyys on, että Mirri antaa jälleen ajan kulua.

Mahdollisesti hän on kouluttautunut parisuhdeneuvoja, joka nykyisessä 'kissa-roolissaan', on päättänyt puuttua perheen dynamiikkaan läsnäolonsa kautta.

Tämä Mirri -juttu saa minut tarinatuulelle! Tarina kissasta, nimeltä Mirri, on vain ajan kysymys.

Jatkoa odotellessa.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Kyllähän kieltämättä Mirrissä on sellaisiakin muutoksia havaittu, että se jo puolustaa sähähtämällä ruokakuppiaan kanojen käydessä liian läheiseksi.
Se villikissamainen habitus tuntuu Mirriltä tyystin hävinneen.
Taisin jo aiemmin mainitakkin, että Mirrin liikkuminen pihallamme on tullut itsevarmaksi ja selkeästi mieltää sen alueen reviirikseen.
Huvittavaa tuossa ruokailusessiossa on se, että valikoiva tuo kyllä osaa olla. Kerrankin laitoin kuppiin koirannappuloiden lisäksi pari savustettua muikkua ja pari lihapyörykkää. Ensin nostettiin kupista muikut, sitten lihapyörykät ja vasta viimeksi tuo koiranruoka.
Väistämis-/pakoetäisyydeksi nykyään on jo entinen puoli metriä muutamaksi sentiksi kutistunut, en kuitenkaan tungettele, Mirri päättäköön.
Se tuo Mirrin kärsivällinen kokeilu, missä rajat, pitänee paikkansa.
Sitä pian lähestyy "meidän Mirrin" vuosipäiväkin ja edelleenkään minulla ei ole aavistustakaan, kenen kissa Mirri oikein on.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Kertokaahan minulle kissanomistajat; paljonko ruokaa/vrk melko pieni, ei alkuunkaan lihava kissa tarvitsee?
Mirri tulee aamuisin siinä puoli kuusi - seitsemän, syö pari savustettua muikkua, yhden eineslihapullan ja n 100g koiran kuivamuonaa pellavaöljyyn kostutettuna. Siinä yhdeksän aikaan tulee taas ja syö pari eineslihapullaa ja sitten iltapäivällä toisen mokoman.
Meidän Moka, 20kg, syö n neljä eineslihapullaa ja parisataa grammaa kuivamuonaa myöskin pellavaöljyn kera.
Mirri, ehkä 2kg; Moka 10xpainavampi, minulle kysymysmerkki.
Mokan ravinnonhyödyntämisen ymmärrän, isä beduiinikoira, Negevin autiomaasta, emo alaskanhusky, siis aito intiaanikoira, mutta kuitenkin?

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Aikoinaan kun vielä pelkkää "märkäruokaa" kissoilleni syötin, tuli seurattua hyvinkin tarkkaan menekkiä. 400 g purkki riitti melko tarkasti kaksi päivää.

Kuivaruokaa on helpompaa annostella, kun se ei pilaannu. Sitä on aina riittävästi lautasella.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Minä kun tätä Mirrin ruokintamäärää/laatua olen seuraillut; väkisinkin tulen johtopäätökseen, että Mirrin ainut ravinnonlähde lienee meillä.
Talviaikaan Mirri tuli jopa neljäkin kertaa syömään. Missähän sitten yönsä vietti; melkoinen sissi mielestäni.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Matti -kissani 9-v. syö n.100 -150 gr jauhelihaa tai possunsuikaleita tai 2 prk Sheba -lohta tai kananrintaa (valikoiva maku) vuorokaudessa ja kuivanappulaa on aina kipossa. Ne menevät välipalana. Einekset ei kelpaa.

Silloin tällöin ostan seitiä ja katkarapuja. Ravut on erityisherkkua. Kissa on kookas, jotkut luulleet jopa ilvekseksi.

Väliin totean pojalle, että syöt minut konkurssiin valikoivan makusi takia. Se katsoo takaisin muikeana ikään kuin kertoen, että itsepä opetit!

Matti on paljon ulkona, kesäisin myös yöt. Koiralenkeille lähtee mukaan, jos onnistuu meidät bongaamaan.

Päivisin nukkuu terassilla olevalla hyllyllä, jonne olen laittanut pehmeän alustan ja näköesteeksi verhon.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Se, tuo "meidän" Mirri kyllä osoittaa lähes joka päivä kulkevansa omia polkujaan ilman mitään ohjelmia. Kaksi - kolmekin kertaa päivässä tulee ikään kuin ilmoittamaan; "nälkä olisi, laitahan tarjolle jotain". Minähän sitten laitan.
Sinänsä Mirrin reittivalinnat pihallamme ovat Mirrin omia, samoin kuin paikat reviiristään pitää merkkailla samoihin kohtiin. Täsmällisyyttäkin Mirrillä siis on.
Savustetut muikunpäät + sisälmykset näyttävät Mirrille olevan herkkua, kuin myös kanoillemmekin.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#7 Mirri on melkoinen vallankäyttäjä! Ohjailee käytöksellään ja ns. nälällään 'huoliminääsi'!

Meissä ihmisissä on piirre, jonka eläinkunta on hyvin osannut valjastaa käyttöönsä.

Iloitsemme siitä, että luomakunnan monet olijat pitävät meistä, kunhan annamme niille ruokaa.

Itse kuulun juuri tuohon jengiin, jota eläimet ohjaavat, tunteella.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Juuri tuota pointtia tässä tänä aamuna mietiskelin. Pieni söpön näköinen uros, sanoisinko hellyttävän näköinen. Se kun istahtaa tuohon terassille, haukottelee ja nuoleksii viiksiään; pakkohan sitä on kysäistä: "Vieläkös sinulla on nälkä"?
Syöhän tuo kyllä mutta osaa valikoidenkin syödä, syönnin jälkeen menee ryyppimään vettä kanojen automaatista.
On muuten tuolla vallankäytöllä hienompikin nimitys; dominanssiagressio = eläin pyrkii käyttämään ihmistä hyväkseen viettipäämääräänsä päästäkseen. Tätä käyttäytymismallia ei kovin moni osaa mieltää ja jäsennellä.

Tämän blogin suosituimmat