Kalle Yhteiskunta, ilmiöt, politiikkakin.

Mirristä...taas.

 Piti nyt sitten täydentää tänne Mirristä. Pian umpeutuu vuosi kun Mirri päätti liittää meidät ravinnonhankintaketjuunsa. 

Tänään kävi savumuikuilla ja oheistuotteilla puoli kymmenen tienoilla., siinä vähän yli yhden kun vietin kanojemme kanssa seurustelutuokiota, tarjoillen niille lihapyörykän palasia; eikös se Mirri siinä palannutkin paikalle ikäänkuin ilmoittaen; hei minäkin olen olemassa, niinpä niin. Tein Mirrille normaalin sapuskan savumuikkuineen ja asetin tarjolle. Siinä aloitti einehtimään.

Olin juuri nuorimmaisen kanapesueemme päästänyt "suureen maailmaan",  Mirri kun oli ruokaillut, jolkutteli kananuorikoiden ohitse, ikäänkuin ei olisi nähnytkään ja hävisi jonnekkin.

Koirista tiedän paljon käyttäytymiseen perehtynytkin olen mutta kissat ovat vieläkin minulle arvoitus. Koira kyllä kerjää makupaloja mutta kissa....?

Siis vuoden olen pyrkinyt kurkistelemaan kissan sieluun pääsemättä puusta pitkään. Oikeastaan ainut selkeä havainto on, että Mirri ei nykyisellään enää pelkää minua, toisin kuin muut pihassamme luuhaavat kissat. Siinä kaikki. Siis, eipä paljon.

Vahvasti näyttää siltä, että Mirri onkin adoptoinut meidät perheekseen, eikä päinvastoin.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Mirri näyttää hyväksyneen paikkansa ulkoruokinnassa.

Matti kissani on ruuan suhteen valikoiva. Oma vikani. Kissojen valmisruuat kelpaavat vain äärimmäisessä hädässä. Sitä paitsi, ne pusseissa olevat annokset, ovat hankalia, koskaan ei koko sisältöä saa tyhjäksi.

Näiden kuumuusjaksojen aikana, jääkaapissakin raakaruuat alkavat prosession, joka kertoo mädäntymisestä.

Tänään päätin, että monsieur Matti saa syödäkseen vain sen verran, kuin jäätyneistä katkaravuista kerta-annoksen sulatan. Loppueväs on sitten nappuloita, jotka onneksi eivät haise kuumassakaan.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Niin, se tuo Mirrin suurin herkku on pyytämäni ja savustamani muikku. Oikeastaan Mirri syö lähes mitä vain, ml valmislihapyörykät; niin nälkä minulla ei koskaan ole viimeisiin vuosikymmeniin ollut, että niihin syödäkseni koskisin.
Mirrin ruokapöytä kun on tuonne ulos katettu, lievät tuoksu-/hajuhaitatkaan eivät minua häiritse.
Miksikään kulinaristiksi en Mirriä luokittelisi, sellainen; mitä tarjotaan, se syödään, joskus kuitenkin jättää jonkin verran ja kanamme huolehtivat lopusta.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

No, nyt sitten nähtiin Mirrin asennoituminen pikkukanoihin. Mirri oli lopetellut aamiaisensa ja lähti jolkuttelemaan matkoihinsa. Reitti meni Kiukun ja Kiekun nyrkinkokoisten poikasten välitse. Mirri ei edes silmäystä luonut pikkuisiin, aikuisia kanojahan Mirri pelkää.
Näkyy Mirri noudattelevan lähes pasifistisia oppeja.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa