Kalle Yhteiskunta, ilmiöt, politiikkakin.

Palatakseni Mirriin.

  • Meidän Mirri (osaomistus)
    Meidän Mirri (osaomistus)

No, muutaman päivän ajan Mirri on sitten osoittanut olevansa todella kissa, tulee ruualle milloin huvittaa, siis tekee kuten itse päättää.

Aiemminhan mirri tuli aamupalalle klo 08.00-08.30, ei enää.

Eilen amulla kun keräilin siinä 10.00 aikaan roskapusseja tuolta terassilta ja juuri kun olin saanut sormikoukkuihini kaikki neljä pussia, kukas siihen terassille ilmestyi; Mirri.

Päätin tehdä hommani loppuun ja sanoin Mirrille, nyt saat odottaa. Vein pussukat roskikseen ja sitten ei Mirriä missään.  Ajattelin mennä sisälle; kaippa tulee.

En kerinnyt saada ulko-ovea auki kun Mirri, mistä ties, ilmaantui siihen taakseni. Sanoin vaan; ok, laitan aamiaisesi. Mirri paineli oitis saunan terassille.

Laittelin sitten lihahyytelöä (Mirrin suuri herkku, ties kuinka kauan on), koiran kuivamuonaa ja päälle Pellava-Mustia ja Mirripä aloitti aterioinnin.

Tämä kissan käyttäytyminen jaksaa minua ihmetyttää kuukaudesta toiseen; se omapäisyys, omat kuviot, tekee kuten tahtoo mutta jos tiedossa on hyötyä, saattaisi, ehkä toimia pyydetystikkin; huom pyydetysti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

No, nyt iltapäivällä kun menin laittamaan kanalan ovia kiinni ja palatessani; kukas siinä, Mirri. Siis oli kuutisen tuntia sitten syönyt, mielestäni, vatsansa täyteen. Minä sitten Mirrille; mennääs nyt sitten vielä ottamaan jotain. Tein aamusen annoksen, kakki söi ja sitten asettui eteeni istumaan ihan rauhallisesti odottava ilme silmissään. otin siivun goutter-makkaraa ja nostin sen hieman ylemmäs ja Mirri nousi säärtäni vasten ja nappasi käpälällään makkarasiivun ja alkoi syömään.
Menin sisälle ja Mirri jäi syömään. Kyllä se vaan on määrätietoinen mutta koko ajan se on varuillaan ja pelkää ulkoista uhkaa, ei minua.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Meillä on Höpö ja Höpöliini. Tekevät ihan mitä milloinkin huvittaa.Höpö (vuoden vanhempi) toi ensin käärmeen, sitten hiiren ja sitten linnun ensimmäisenä vuotena.
Höpöliini vain tarkkailee luontoa ja ajaa takaa kaikkea surisevaa. Ja perhosia. :)
Sitten ne tykkää nukkua mun päällä. Enimmäkseen syövät naksuja ja purkkiruokaa, nukkuvat silloin kun en ole nukkumassa, käytävän hyllyn ylimmällä hyllyllä.

Henry

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Juuri äsken lähdin ulos, ajatuksella, että Mirri saattaisi tulla aamiaiselle, siellähän se istui kalanperkauspöydän suojapressulla kysyvän näköisenä.
Minä huikkasin; tehdäänpä Mirrin aamiainen.
Oitis hyppäsi terassille ja kun aloin valmistella Mirrin herkkua, lihahyytelöä + koiranmuonaa + öljyä, sinnehän se Mirri jo laittautui ruokavalmistelujani seurailemaan. Kehotin odottelemaan ja tarjoilin aterian.
Testasin taas; ojensin käteni, Mirri nuuhki sormiani, sitten otin goutersiivun ja ojensin, oitis nappasi siivun.
En olisi koskaan uskonut edes vanhoilla päivilläni ryhtyväni kissan "osaomistajaksi".

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Teitä muita saattaa pitkästyttää nämä jorinani; mutta. Puolisen vuotta sitten tämä alkoi, Mirri, joksi sen ristin, tuli siihen saunan terassille katselemaan syötävää, heti kun ilmaannuin, painui saunan alle.
Minua kiinnosti, laitoin syötävää, aikaa myöten Mirri oppi sen, että syötävää siitä terassilta löytyy, siis söi.
Monien kertojen jälkeen Mirrille ehdollistui, että kun ilmaannuin, siellä on syötävää. Esille tuli vasta kun menin pois.
Sittemmin liitin kutsun Mirriiii... Muutaman viikon päästä Mirri ilmestyi näkösälle ja syömään. Edelleenkään ei sietänyt liikkumistani syönnöksellään.
Pikkuhiljaa etenimme "siedätyksessä" siihen, että Mirri nautti ateriansa, vaikka olinkin näkösällä ja tuli kutsusta syömään.
Nykyisin kuukausien jälkeen olemme siinä pisteessä, että Mirri ottaa herkkupalan mutta kontaktia ei vieläkään siedä. Kuitenkin homma toimii.
Tänä päivänä Mirri tulee kaksi kertaa syömään; n 09-10 ja sitten 15-16.
Tuo fyysinen kontakti on edelleenkin Mirrin iso esto, kuitenkin tästä jatketaan.
Koko projekti muuten lähti mielenkiinnostani lähes villisti käyttäytyvän kissan oppimisreaktioihin. Tuo tyyppi kun ilmestyy; saan ruokaa. Tuo kutsu tarkoittaan ruokaa, tuo tyyppi ei ole vaarallinen vaan aivan muu ympäristö.
Näin nyt kaiken uhallakin jatkamme Mirrin kanssa.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Oikein teet.
Laittaisit vielä Mirristä kuviakin.
Minun molemmat kisut ovat löytökissoja. Saavat syötävää niin paljon kuin haluavat, mutta kuitenkin pyydystävät ja ovat varsinkin heidän palvelijansa (minä siis) seurana.

Henry

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Se on aika yksinkertainen yhtälö tuo, että maha täynnäkin saalistetaan.
Ravinnonhankkimissvietti on kyllääntyvä mutta saalisvietti taas ei. Siis saalisvietti tulee pintaan kun kissa näkee "saaliseläimen", se on pakko ottaa kiinni ja tarkastaa; josko syötävää.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Jatka vain. Hauska lueskella kuulumisiasi. Meillä on reilun 40 avioliittovuoden aikana ollut kaikkiaan 11 kissaa (tällä hetkellä 3), joista yksikään ei ole ollut samanlainen kuin joku muu. Suurin osa on lisäksi tullut vasta aikuisena, kun joku ei ole jostain syystä voinutkaan ottamaansa kissaa pitää.

Vanhimmaksi elänyt eli yli 20-vuotiaaksi. Minttu tuli maalta pentuna tyttären valitsemana, pienikokoinen mutta pippurinen naaraskissa, metsästäjä jumalien armosta. Niin kauan kuin hän oli täydessä iskussa, sekä oma että lähinaapurien tontit olivat jyrsijävapaata aluetta. Tilkku karkasi suunnilleen seuraavana päivänä meille tultuaan mutta sitkeän etsinnän tuloksena löysin sen seuraavana päivänä piileksimästä ojasta vajaan sadan metrin päästä ja kannoin takaisin kotiin. Sen jälkeen se ei enää karkaillut. Onni tuli, kun tyttäremme kaksi kissaa eivät enää tulleet toimeen keskenään. Onnista tuli Mintun paras kaveri. Oli todella hellyttävää, kun vanha ja nuori nukkuivat kylki kyljessä, väliin jopa tassu toisen yli asetettuna.

Tinkasta tuli soitto lomalennon välilaskulla Santorinilla. Tytär kysyi, josko poikaystävänsä tädin kissa voisi tulla tilapäiseen majoitukseen. Tinka tuli sitten ovesta sisään, totesi, että tämä on hyvä paikka, ja jäi sitten yli kymmeneksi vuodeksi meille. Pumpulihyrrän Beta taas tuli meille, kun sen isäntäparille tuli ero. Vanha rouva on ollut nyt meillä kymmenkunta vuotta. Norjalaiset metsäkissaveljekset Takku ja Velmu ovat nyt olleet jo yli viisi vuotta. Vaikka ne ovatkin kovia jätkiä, vanha rouva saa kuitenkin olla kohtuullisen rauhassa.

Sen verran vuodet ovat vaikuttaneet, että Pumpulihyrrän Beta, Takku ja Velmu eivät saa enää juosta vapaina. Paitsi Takku ja Velmu juhannusaattona, jolloin ympäristössä ei ole juuri liikettä eikä liikennettä. Ensimmäisenä kesänään Velmu pyydysti narunkin päässä ollen 6 oravaa. Sen jälkeen kissanpäivät ovat joko degeneroineet kissan tai muonavahvuudesta poistetut 6 olivat geenipoolin heikoimmat ja jäljellä on oravapopulaatio, joka ei jää enää kissan suuhun.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Niin, se tuo Mirri jaksaa, kuten aiemminkin olen kirjoitellut, yllättää mitä moninaisimmissa asioissa. Koiraihmisenä olen kouliintunut tämmöiseksi opettajaksi koirilleni; minkä opetan, edellytän myöskin tulosta. Mutta edelleenkin tämä osaomistuskissani Mirri; tekee todellakin kaiken kuten haluaa, ellei välitöntä hyötynäkökohtaa ole esillä.
Kutsuttaessa tosin tulee, ...jos tulee, periaatteessa kyllä, ..se hyötynäkökohta.
Olen nyt yli 60 koiravuoteni jälkeen saanut kurkistaa, ainakin jotenkin tuonne kissojen maailmaan. Siltikään sitä ymmärtämättä läheskään.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Lisäsin kuvan, kun ottaa huomioon, että kamera on n 30cm päässä Mirrin kasvoista; Mirristä kuvastuu selkeästi luottamus kuvaajaan, kts Mirrin silmiä, viiksien asentoa, luottamus on 100%, olen ylpeä.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Kiva kuva.
Selkeästi Mirri ajattelee: "No nyt sitä ruvetaan oikein kuvaamaankin... Mitäköhän seuraavaksi?"

Asun Bulgariassa ja meillä on myös 'löytökoira' Roske eli karjapaimen jätti meille ja lähti.
Sitten on osamaksu-aasi Mima. Söi viime kesänä meidän tomaatit, mutta jätti viinirypäleet rauhaan. Mima on eläkkeellä, kuten minäkin.

Henry

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Minähän en mikään kissaihminen ole, mutta hyvässä iskussa oleva katti näyttäisi kuvassa olevan. Kiinnostuksen kohteena joko kuvaajan oikea käsi tai kameran roikkuva hihna, ehkäpä. Että uteliaisuutta olen näkevinäni kuvassa, en pelkoa.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Panitko muuten merkille nuo Mirrin korvat, ne ovat melkoisen selkeät mielialan ilmaisijat, kuin myöskin koirilla. Kuvassa Mirrin korvat kuvaavat selkeää levollisuutta.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Risto Jääskeläinen, ei minulla ole kamerassa mitään hihnaa; kännykkä.
Se uteliaisuus, siinä olet oikeassa. Mirri on todellakin utelias erilaisten ulkoisten ärsykkeiden suhteen, jos ei ole vaaramomenttia.
Tänään tavoistaan poiketen söi varmaan kolmen päivän tarpeiksi; mutta kun kerjäsi.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kalle,

Mirri saattoi tulla elämääsi hetkellä, jolloin tarvitsit mirrifilosofiaa.

Niin kissa- kuin koiraihmisenäkin, ajattelen, että luokittelut ovat turhia.

Pihallani vierailevat linnut, ovat unelma. Eivät tarvitse hoivaa tai säännöllistä ulkoilutusta.

En silti kustsuisi itseäni vain lintuihmiseksi, että olen heidän ruokkijansa.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Saatatpa Mirjami hyvinkin olla oikeassa; niinkin pitkään kun olen koirien kanssa touhuillut, ammatiksenikin yli 12v (rekikoiratoiminta), kait sitä fakkiutuu jotenkin kun on ollut pääasiassa koiria. Luonnonlinnut, tärkeitä ja niiden ruokkiminen, on sitä muutenkin omiakin lintuja ja nyt sitten tämä Mirri.
Joku on kait jo vähän ihmetellytkin Mirrin monipuolista lihajalostevalikoimaa, johtuu siitä, että tuttu kauppias kun tietää elämämme laittaa aina vaimolle nyssäkän, muuten biojäteastiaan meneviä leikkeleitä meidän eläimille.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Pidätte minua varmaan hulluna, mutta aina kun sairastun, kissat tulevat hoivaamaan minua. Kehräävät ja pesevät. :)

Henry

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

En sitten ainakaan minä pidä; kauan sitten on todettu jo eläinten reagoivan heille läheisen ihmisen, siis lauman jäsenen hyvin/huonosti vointiin. Se muuten on lääketieteellisestikkin todistettu.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Tänään sitten Mirrin kanssa vaativa projekti; kosketus ilman herkkupalaa. Onnistui..lähes. Ei ole vielä Mirri valmis kosketuskontaktiin; saas nähdä.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset