Kalle Yhteiskunta, ilmiöt, politiikkakin.

Mirrin arvoitus alkaa selvitä, ehkä?

Kirjoitan kaiken uhallakin, vaikka tiedän joidenkin jopa kyllästyneen tähän Mirri-tutkielmaani. Olkoon, jatkan kuitenkin. Näyttäisi Mirrin salaisuuden verho jo hieman rajoittuvankin. Vaimo se kyllä kertoi tuhkanharmaasta kissasta, joka käppäilee meille päin määrätietoisesti, siis muutama havainto parisataa metriä ennen pihaamme. Minä tietenkin kommentoimatta "kun tiesin". Mirrille tyypillistä on erittäin varovainen kulkeminen, jos minua ei ole näköpiirissä, jos olen, käyttäytyminen vaihtelee.

Noita lumijälkiä seurailemalla en oikein ole edistynyt, ehkä hieman mutta tänä aamuna kun huikkailin Mirriä aamiaiselle; eikös se tullutkin juuri sieltä vaimoni mainitsemasta suunnasta. Tuli muuten nopsaan ja nyt ei reitti mennytkään ensin mönkijän alle vaan suoraan siihen saunan terassille, ihan jalkoihini kiinni; mulkaisi minua, alahan tehdä aamiaista.

Minähän tein; loimutettua "lohta", koiran kuivamuonaa ja pellavaöljyä päälle.

Kuppi siihen Mirrille ja kyllä hupeni vauhdilla.

Minun vahva oletukseni; mirri on tyypillinen kotikissa, päästetään aamusella ulos ja kulkee missä kulkee.

Mirri taas tietää missä ja minne kulkee; meillä kun Mirrin mielestäni on parhaimmat tarjoilut, siis miksei poikkeaisi meille. Kissahan tyypillisesti ei asettaudu jonkin henkilön lemmikiksi vaan minun havaintojeni mukaan valitsee isäntänsä parhaan tarjouksen perusteella.

Saattaa olla, että joudutte vielä jonkinverran näitä Mirriloogisia avauksiani lueskelemaan...nimittäin jos kiinnostaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kissat ovat merkillisiä. Eivät ole niinkään riippuvaisia ihmisistä, vaan oman tiensä kulkijoita. Sinullakin on tuossa siitä esimerkki.
Meillä oli kissa nimeltä Paavo. Tyttäreni oli tuonut sen oltuaan kaverinsa luona viikonloppua viettämässä. Paavo oli alunperin navettakissa, mutta hyvin se asettui meille asumaan. Koira sitä imetti, kun oli ollut juoksut ja se vaihe, että piti löytää joku ruokittavaksi. Paavosta kasvoi melkoisen suuri kolli, joka ei koiria pelännyt. Sillähän oli koiraäiti. Se kävi kanssamme lenkilläkin.

Sitten kävi hiukan ikävästi. Koiraäiti sai pentuja ja kuoli keisarinleikkaukseen. Kotonamme oli vain vinkuvia pieniä, kun Paavo tuli ovesta sisälle. Se kauhistui, ei meille jäänyt, vaan muutti vähän matkan päässä asuvan serkkuni luokse. Oli aina lenkin päätteksi saanut siellä ruokaa. Yritin tuoda Paavoa takaisin, mutta se kauhistui ja pakeni ja elin lopun elämänsä serkkuni perheessä, perheenjäseniä monin tavoin ilahduttaen.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Niinpä tuo Mirri-episodini on ihan minulle häkellyttävä; minä kun monia vuosikymmeniä koirayrittäjä (rekikoirat), palveluskoirat,...jne.
Mirri se tuntuu pistävän vuosikymmenten kokemukseni, ehdolle.
Sinänsä kyllä ymmärrän Mirrin valinnat, taitaisi jokainen ihminenkin ymmärtää; tai sitten ei.

Käyttäjän JuhaniVehmaskangas kuva
Juhani Vehmaskangas

Tuollainen irrallaan kulkeva kissa pitäisi ottaa kiinni ja toimittaa sinne minne se kuuluu. (Omistajalleen ohjeiden kera = ulkona pidettävä kytkettynä).

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Jos Juhani Vehmaskangas olet lukenut tekstejäni; saatat huomata, että täällä ruutukaava-alueen ulkopuolella, haja-asutusalueella tuo kissanpito on ja aina ollut hieman eri asia kuin kaupungeissa ja muutenkin taajamissa, jos ihan sielläkään.
Mielelläni näkisin asioiden olevan esittämälläsi tavalla...mutta, se arkipäivä on täällä ihan jotain muuta. Suuri edistysaskel olisi jo se, että urokset kastruoitaisiin, siis kissat mutta kun se maksaa.

Käyttäjän JuhaniVehmaskangas kuva
Juhani Vehmaskangas

Olen kyllä tuosta tietoinen, ja vaikka en tiedäkään missä asut niin arvelin, että jossain haja-asutusalueella. Mutta "laki on kaikille sama" - vai onko sittenkään?

Tammela on kyllä minulle jonkin verran tuttua seutua: Portaalla korotettu ja Letkulla jatkettu :-)

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Ihan minä syrjäkylillä asustelen; metsässä. Se vaan se perinteinen kissanpitokulttuuri on niin tiukassa maaseudulla, että sen muuttaminen, varsinkin kun lakitekstikin on hieman epämääräinen, vuosikymmeniä muutokseen menee jos edes muuttuukaan.
Meillä kun tässä pihapiirissä on pikkulintuja, en ole koskaan nähnyt Mirrin saalistavan/väijyvän näitä (saalisvietti siis heikko), sitä vastoin tässä käy ainakin yksi, hyvin Mirrin näköinen ja sille on kyllä saalisviettiä siunaantunut sitä viettipoolia jaettaessa.
Mielenkiintoista muuten tuo kahden ilmiasultaan hyvin samanlaisen kissan erottaminen toisistaan. Tämä nimetön käyttäytyy kuten Mirri aluksi, säikkyy ihmisiä, livahtelee salamannopeasti piiloon jos havaitsee ihmisen. Mirri taas kulkee avomaastossa varovaisena ja havainnoi tarkasti ympäristöään. Käyttäytymiserojen lisäksi ainoastaan yksi selkeä; Mirrin hännänpää on ikään kuin poikki leikattu ja tämän toisen aivan suippo, ei muuta ilmiasullista eroa.
Vielä lopuksi, miksikään "kissapoliisiksi" en lähinaapurien suhteen aio, riidan saa aikaiseksi vähemmälläkin vaivalla.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#6 Me, suomalaiset, olemme vielä 'metsäläisiä', mitä tulee mm. kreikkalaisiin, joille kissat edustavat vapautta ja taidetta.

Mirrin tarinassa tulikin sitten käännekohta. Mirrillä on vakituinen asunto, eli koti, mutta kohtaaminen Kallen kanssa, on ollut elämää rikastuttava ihastuminen, joka ei tietenkään ole poissa kodiltaan, mutta tarjoaa elämyksiä ja erilaisuutta.

Tuskin Mirrin kotiruokinnassa käytetään pellavaöljyä. Ravintolisää, joka saa aina uudelleen ja uudelleen palaamaan.

Mirri palaa varmasti!

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

No, kyllähän se palaa. Eilen oli sitten aamiaisella (ilmaiseksi satua) savukalaa ja tänään itse pyytämääni savumuikkua; näytti tosi hyvin Mirrille kelpaavan.
Mielenkiintoinen asia oli myöskin se, että meidän viimeinen viestikyyhkymme oli syömässä siinä n metrin päässä Mirristä. Mirri keskittyi pelkästään herkkuihinsa, viis välitti kyyhkystä. Siis, molemmat tyydyttivät ruokinnalliset perustarpeensa eikä Mirrillä ollut mitään tarvetta metsästää.
Jaksan tuon Mirrin elämää ihmetellä kuukaudesta toiseen, minä kun en kissoista ole koskaan ollut kiinnostunut. siis kissana.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Mirri omalla tavallaan vastaa siihen, miten tulee kohdelluksi. Toisaalta ruoka on vahva vetovoima.

Ruoka, on lopulta kuitenkin merkittävin, elossapysymisen turva.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset