Kalle Yhteiskunta, ilmiöt, politiikkakin.

No, se Mirri.

  • Tässähän minä.
    Tässähän minä.

Eilen laitellessani ulkolinnuille lisää ruokaa; kukas se istuikaan kalanperkauspöydän pressupeitteellä. Katseli minua; nälkä olisi.

Mirri oli pysytellyt poissa kolmisen viikkoa (pakkasjakso), vaikkakin sen jäljet uskoin bonganneeni pari kertaa, sillä kun on todella pienet tassut.

Siinä se sitten istui katsoa killitellen silmät viiruina; tuleekos niitä herkkupaloja. Tulihan niitä, hain Mokan lihapyörykkävarastosta puolen tusinaa pyörykkää. Ihan se haki kädestä, siis keskinäinen suhteemme ei ollutkaan rapautunut poissaolosta huolimatta.

Merkillinen kissa, hyväkuntoinen, ei enää niin varovainen, pakoetäisyyskin näkyy nollittuneen, ainakin jos lihapullaa on tarjolla. Pihallamme kulkee omistajan elkein mutta säikkyy muita kissoja, pienikokoinen koiras kun on.

Tänäkin aamuna tuli syömään heti kun kutsuin. Oli siis palannut normaaliin päiväjärjestykseen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Jännää, missähän oli pakkasta pitäny, Mirri.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Olen melko varma, että Mirrillä täytyy olla kelpo pesä tai sitten muu paikka. Ei kolmea viikkoa pärjää pakkasilla ilman ruokaa.
Se vaan on tuo Mirri tykästynyt käymään luonani kylässä ja ihan tuttavaksikin heittäytynyt.
Mieleeni on jopa tullut; olisikohan tuo Mirri joku kissamaailman vakoilija, joka aikoo käännyttää minut "kissaihmiseksi".

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#2 Viisas kissa! Paljon puhuva katse Mirrillä! Odotinkin jo uutisia Mirrin vaiheista.

Jos tässä nyt heittäytyy 'runolliseksi', niin voihan tuo Mirri olla kissaksi syntynyt sukusi edesmennyt jäsen, joka näin tekee tuttavuutta rajan takaa.

Ennuste siitä, että kissa muistaa käden, joka ruokkii, pitää paikkansa. Sillä on hyvä kokemus turvallisesta paikasta, jossa tulee hyväksytyksi ja rakastetuksi, vaikkapa tuon ruuan välityksellä.

Kalle, tarinaasi seuranneena olen havainnut, että teidän kahden välille on syntynyt kiintymyssuhde, joka on vahvistunut turvaa hakeneen ja auttajan välille.

- - -

Musta kissa, joka yritti kotouttaa itsensä meidän pihapiiriin, on nyt monen pihan, pääkaupunkiseudun löytöeläintalon, karkurit -sivuston ja läheisen kartanon rouvan ruokinnan kautta päätynyt omistajalleen, joka kuulemma eilen oli lopulta pojan kastroittanut.

- - -

Kissa aiheutti niin paljon mielipahaa alueemme asukkaissa, että eräskin herra on tullut jopa kotiini keskustelemaan, että mitä me voisimme tehdä kissan hyväksi, kun omistaja ei oikein tunnu pitävän riittävästi huolta.

Tilanne saattaa nyt tuolta osin rauhoittua.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Niin katos Mirjami; kissahan on aina ollut mytologiassa arvoituksellinen eläin, se ei kiinny kehenkään vaan valitsee "isäntänsä" itse, tämmöiseen johtopäätökseen olen tullut.
Kissan käyttäytyminen on, sanoisinko, "itsekeskeistä", siksi se on selvinnyt kissana halki vuosituhanten.
Mirri ja sen käyttäytyminen jaksaa askarruttaa mieltäni; niin läheiseksi tullut ja kuitenkin niin etäinen ja salaperäinen.
Mirri näyttää tulevan meille kun siltä tuntuu, toisaalta näin lumikeleillä sen jälkiä seuraillen, en edelleenkään tiedä, missä se oikeastaan asuukaan.
Mirrin käyttäytymisen muuttuminen tietenkin hivelee mieltäni, olenhan sille näköjään tullut tärkeäksi henkilöksi.
Vaan arvoituksellisuutta lisää taas tuo kolmen viikon "kateissa olo", jos tosin viime yön -12 astetta ei sitten taas haitannut.
Olkoon mitä olkoon, Mirri käy aterioillaan ja se on hyvä, minun vaan pitää opiskella lisää mirrilogiaa.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#4 Kalle, mielenkiintoisia pohdintoja ja tuo mirrilogia on kyllä parasta. Uusi tieteenala, josta ihmisen tekemät havainnot mytologisesta olennosta ovat äärimmäisen arvokkaita.

Suomessa kissoja on pidetty hiirten karkoittajina, ainakin maaseudulla. Kissan henki on ollut vähäpätöinen ja kissoja edelleen hylätään.

Kissa on kuitenkin arvonsa tunteva ja loukkaantuu helposti ihmiseen, jonka tunnistaa välinpitämättömäksi. Luonteita löytyy, kuten meistäkin, homo sapienseista.

Arvoituksellisuus, joka kissoihin liittyy, on hienoa. Se saa pohtimaan, mikä on eläimen arvo, joka selviytyy oivalluskykynsä ansiosta monia muita lajeja paremmin.

Pieni anekdootti tähän loppuun: Odottelin, kuskin roolissa, Myyrmannin kauppakeskuksessa tyttäreni poikaa, joka oli tulossa viikonloppulomalle Vekaranjärveltä. Tykkimies, siis.

Odotellessani kävin Faunattaressa, joka myy eläintarvikkeita ja eläimiä.

Huomioni kiinnittyi pariskuntaan, joka oli asettunut istumaan suuren lintuhäkin eteen. Häkissä lenteli useita eri lajia edustavia, pieniä lintuja.

No, eivät he itse tulleet ihailemaan lintuja, vaan heidän kissansa, tyylikäs rotukissa, istui häkin edustalla tyylikkäänä ja arvonsa tuntevana. Kissa katseli lintujen elämää, joskin välillä pää kääntyi myös ohikulkeviin.

Mietin, onko kyse kissan viihdyttämisestä viikonlopun alkaessa?

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Mirri näyttää kuvassa hyvinvoivalta ja aika paljon uudelta kissaltani Nupulta.

Kun selailin nettiä ja näin Nupun, ajattelin, että tuo on nappi. Nimikin sitten rimmasi...

Kun menin kissaa katsomaan, se tillitti korkealla, kiipeilypuun ylähyllyllä. Laitoin silmäni kiinni ja kysyin, että tuletko minulle kissaksi.

Silmien hetkellinen kiinnipitäminen kertoo kissalle, että mitään hätää ei ole.

Tuli mieleen, että onkohan Mirri kilpikonnavärinen britti. Värissä on myös punaista ja raidat kulkevat pituussunnassa niskasta häntään. Se on paksukarvainen, pää ja silmät ovat pyöreitä ja jalat lyhyet. Maaseutumaisessa ympäristössä se myös vaeltelee itsenäisesti...

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Mitä todennäköisemmin Mirri on ns vapaan rakkauden tulos. Se on aivan tuhkanharmaa, lyhyehkö häntä ja naama tuommoinen lievästi viirullinen.
Alkuunsa se oli, kuten kirjoittelinkin; erittäin pakovalmis ja valpas, ei yhtään kotikissalta vaikuttanut.
Nyt, kuten kirjoitinkin, melkoisen luottavainen minuun mutta kaiken aikaa korvat pelaavat, kuin myöskin silmät ympäristöön. Varuillaan on vaan ei minun suhteeni.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Kissanhännän vetoa, mutta Nuppu on naamastaan kuvan perusteella saman näköinen - kuten kirjoitin - viirullinen ja harmaa. Sillä on myös lyhyt häntä ja lyhyet jalat. Britti on sekoitus paria brittiläistä maatiaiskissaa ja persialaista vähän "jalosteena".

Oli mikä oli, mutta kiva oli kuulla Mirristä taas.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Minulle taas on tapahtunut sellaista, että naapuriin muutti pieni mustavalkea kolli ja se oli sitten omistajansa mukaan ollut muutaman päivän varastossa, kun sen löysin. Ensin se ei uskaltanut tulla sieltä ulos, joten pyysin omistajaa hakemaan sen pois. Sitten kovilla pakkasilla se oli jäänyt yöksi ulos ja tuli pariksi tunniksi sisään lämmittelemään. Edelleenkin sähisi minun selvästi isommalle kollille, joka oli vain tyynen kiinnostunut, eikä edes suostunut syömään tai juomaan. Antoi se sitten vähän ennen uloslähtöään jo vähän koskeakin.

Minulla on takapihalla tuuletusikkunan alla pöytä, josta käsin Karvinen "koputtaa" ikkunaan, jos se on kiinni. Naapuri ei näytä osaavan oikein kissanpidon alkeita ja saattaa olla Mirrilläkin samanlainen tilanne. Niin ja Karvinen on jo noin 8-vuotias kokenut kissa.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#7 "Minulla on takapihalla tuuletusikkunan alla pöytä, josta käsin Karvinen "koputtaa" ikkunaan, jos se on kiinni."

Itseoppinut kissa. Tämä kertoo kissan älykkyydestä. Oppisiko koira opettamatta vastaavaa?

Kissani Matti n. 9 v. pyrkii sisään paukuttamalla oven alapuolella olevaa lenksua. Lenksulla ovi kiinnitetään vastapuolen tappiin, jotta se pysyy tarvittaessa auki.

Alkuun ihmettelinkin, että mikä kumma pauke tuo on, mutta iloitsin pojan oivalluksesta. Eihän naukumista enää kuule, kun on niin paljon kaikkialla taustahälyä.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Kyllä kissa kolonsa ja ruokansa löytää. Koloja on rakennusten alla, ruokaa linnuista ja hiiristä, jotka majailevat samoissa paikoissa.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Näyttäisi muuten Mirri asettuneen perinteisiin asemiinsa. Ei sitä näytä pakkanen pelottavan; meillä oli Mirrin aamupalaa laittamaan lähtiessäni -15,7 (klo 06.50), Mirripä olikin jo siellä kalapöydälläni odottelemassa, että missäs se äijä viipyy?
Aamiaiset sitten valmisteltiin; lihapyöryköitä, koiran kuivamuonaa ja päälle pellavaöljyä. Oitis Mirri sitten syömään ja olin aistivani, että Mirri jotenkin mietti, että kyllähän se ruuan saanti sitten kestikin.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Niin, Heikki, minulle suurin mysteeri oli tuo Mirrin kolmiviikkoinen poissaolo ja kuitenkin ilmiasu oikein hyvinvoivan kissan.
Kulinaristi se Mirrikin tuntuu olevan. Kerran unohdin lisätä pellavaöljyä ja siihen jätti eväänsä.
Katsotaan nyt miten homma jatkuu.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Kissat ovat aika erilaisia yksilöitä. Minulla oli aikoinaan kaksi narttua, asuin 1900-luvun alun vanhassa "rivitalossa" ja keksin niille sopivimmaksi kulkureitiksi vinon leveän laudan, jossa oli poikkirimoja jäisille keleille ja tuettu parilla hyllytuella ulkoseinään, alapää jossain metrin korkeudella ja yläpää koputuskorkeudella kapeasta ikkunasta.

No kesällä tuli ainakin pari kertaa avoimesta ikkunasta kylään iso rauhallinen kolli. Minun kissani eivät siitä oikein pitäneet, mutta suurin dramatiikka oli korkeintaan sähinä. Vieras taisi tarkistaa ruokakupin tarjonnan, mutta ei sen enempää, antoi muistaakseni sen verran silittääkin, että todettiin tilanne aika normaaliksi ja tarkisti vähän paikkoja.

Kysyin sitten talonmieheltä kissasta ja oli tuttu tapaus. Kiertelee aika paljon vähän kuin kiertävä hiiripoliisi. Oli minullakin vastaava kissa. Oli kuulemma halunnut tarkistaa komerot sun muut ja naapuritalon asukki oli ovia availlut. Ainoa kerta kun sellaisesta kuulin, mutta se kulki omia teitään ja oli välillä parikin päivää reissussa.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

No, peijakas, nyt se Mirri näyttää äityneen ihan tosissaan meidän pihakissaksemme.
Kahteen otteeseen tänään kun tulin ulos, Mirri ponkaisi rapulta tuonne mönkijän alle (vakiopaikka) ja sitten saunan terassille. No, pitihän jotain herkkua sitten antaa.....hmm tuntuu Mirri oikein sitten ottaneen pihamme reviirikseen. No mitäs minulla sitä vastaan olisikaan. Elele Mirri kuten haluat.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Mirri ei sitten tullutkaan tänä aamuna kutsustani huolimatta, laitoin kuitenkin aamiaisen. 11 aikoihin sitten, että Mirri oli siinä moottorisahan kaverina, tuskin mitään syönyt.
Aloin juttelemaan, tuli lähemmäksi ja alkoi vähän syömäänkin. Siis ei ollut nälkä, vaan tapa tulla pihaamme; oleskelemaan ja katsastelemaan.
Siis lisää Mirrilogiaa vaiko Mirrisofiaa?
Arvoitus jos mikä tuo Mirri mutta kaiketi jotain opin Mirrin ajatusmaailmasta tai sitten se on minulle liian vaikeaa filosofiaa.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Pakko tuosta Mirristä taas päivittää. Aamusella tuli kutsustani aamiaiselle, sitten istuskeli siellä moottorisahan kaverina aikansa ja häipyi.
Menin ulos tuossa kolmentoista aikoihin voileipäkakun jämien kanssa, kohderyhmänä kanat.
Piruuttani huhuilin Mirriä, vaikka se tapojensa mukaan iltapäivään mennessä häipyy. No sieltähän se tuli aivan "väärästä" suunnasta, meni "passiinsa" moottorisahan viereen mutta nyt aivan jalkojeni vieritse.
Tarjoilin sitten voileipäkakkua ja hyvin kelpasi, vaikka selvästi näki, ettei Mirri nälkäinen ollut.
Semmoinen se meidän Mirri; kulkee Camel bootsit jalassaan, omia teitään(kuten vanha mainos julisti).

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset