*

Kalle Yhteiskunta, ilmiöt, politiikkakin.

Mirri ja Mirrin elämänmuoto.

  • Jaa minäkö varkaissa; kansihan oli auki.
    Jaa minäkö varkaissa; kansihan oli auki.

Seurailtuani nyt useita viikkoja tuon Mirrin elämistä ja olemista. Eniten askarrutti; onko jonkin lemmikkikissa, joka meillä vain käy herkuttelemassa.

Näin nähtävästi ei ole. Tuosta työpöytäni takaa näen Mirrin liikkeet. Villieläimen varovaisuus, välttää avoimia paikkoja ja rauhoittuu jonkin, kuten mönkijäni alusta, taloni alusta jne.

Lumijäljistä nyt aktiivisesta seuranneena; kyllä Mirrillä sittenkin taitaa olla yöpaikka talomme alla. Epäilisin tuota ydinmuuria, joka on hiekalla ympäröity; voisi olla kohtuullisenkin lämmin yöpymispaikka.

Varsin mielenkiintoinen käyttäytymiseltään tuo Mirri.

Se punainen ja iso kissa kerrasta uskoi, että tämä on Mirrin reviiri; tosin minä hiukan Mirriä avustin. 

Nyt juuri kun tätä kirjoitan, Mirri hiipi tuonne mönkijän alle; pitääpä mennä tarjoamaan kuivakalaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (25 kommenttia)

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Oletko ajatellut kutsua Mirriä sisälle näin talvipakkasilla...

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Mirrin tie saattaisi olla myös Kallen kotipolku!

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Oma kissani oli karkuteillä lähes kuukauden ja jouduin kääntymään Etsijäkoiraliiton puoleen. Ja löytyihän se villiintynyt, laihtunut ja punkkeja täynnä oleva raukka vihdoin liiton lainaamasta loukusta.

Koirakouluttaja totesi tyytyväisenä, että onneksi oli kesä. Kissat villiintyvät nopeasti ja usein löytökissat ovatkin omistajiltaan karanneita.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Ei liene kovin helppoa; Mirri kun käyttäytyy täysin villieläimen tavoin, hyvä alku saattaisi tärväytyä liian tungettevalla käytöksellä.
Olen katsonut parhaaksi vain ruokatarjoilun ja luottamuksen vahvistamisen.
Läheltä tarkasteltuna Mirri on kyllä hyvässä kunnossa, siis ravitsemus lienee ok.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Tänä aamuna siinä seitsemän aikaan (Mirrin aamiaisaika), kun Mirri saapui syönnöksilleen, sen reitti noudatteli selkeästi, kartellen avoimia paikkoja; talomme alta mönkijän alle, sieltä saunan alitse aamiaiskupilleen. Nyt sen havaitsin selkeästi; kun eläin alkaa syödä, sen vatsapeitteet painuvat sisään ja ravitsemustilanne näkyy selkeästi, Mirrillä näyttäisi olevan hyvä.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Kun lisäsin avaukseeni tuon Mirrin koiranmuonapöntöllä; elävästi muistui mieleeni nuo vanhat Gamel-bootsin mainokset...miehille, jotka kulkevat omia teitään.
Juuri meidän Mirrille osuva, sitä eivät sido mitkään normit; se vaan noudattelee omia mietteitään. Se lienee hyvä.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Mirri kyllä kiittää sinua huolehtimalla ettei kutsumattomat hiirulaiset pyöri nurkissa.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Tänä aamuna kun vein Mirrille aamiaisen; lievästi myöhässä, klo 08.00, Mirri olikin jo oven takana ja oven avattuani livahti äkkiä talon alle. Serveerasin aamiaisen, lihapullia, koiran kuivamuonaa ja hiukan kuivakalaa, vettä juotavaksi. Kutsuin ja oitis tuli, alkoi syömään mutta kaikissa liikkeissä tuo villieläimen valppaus.
Ei siedä äkkinäisiä liikkeitä mutta selkeästi rauhoittuu kun sille puhelen.
Elle Marketta, noita jyrsijöitä tänä talvena on äärimmäisen vähän, lumijälkiä kun lueskelen. Saas näkeä kun lehtopöllömme ja varpuspöllömme palaavat, taitaa olla minulla lisää ruokittavia.Heikko-osaisista kun on pidettävä huolta, ainakin tämmöisenä syrjäseutujen asukkaana ajattelen.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

No, nyt se peijakas vieköön tapahtui; Mirri ei ole kahteen päivään saapunut syönnökselleen.
Missähän syy; ilves, niitä täällä on jonkin verran. Toisaalta kun noita lumijälkiä olen katsastellut; ei ihan lähellä ole havaintoja.
Tässä sitä nyt ollaan, juuri kun ollaan päästy hyvään yhteisymmärrykseen; kaikki sortuu?

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

No, eipä se Mirri sitten missään häviksissä ollut vaikka ei pariin päivään syönnöksillään käynyt. Tänään puoli neljän aikaan näin kun se käppäili tuolla pihalla. Menin pihalle ja laittelin Mirrille aterian ja oitis kun kutsuin, tuli paikalle ja aloitti aterioinnin ihan siihen malliin, että onpas kivaa taas syödä vatsansa täyteen. Missähän lienee luuhaillut; kosioreissuilla? Vaan, niinhän se lienee, "routa porsaan (Mirrin) kotiin ajaa".

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Olipas mukava lukea tuo kommentti...

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Minä opin jo ensimmäisen kissani kanssa, että pari vuorokautta kissa voi olla useinkin omilla teillään eikä kannattanut huolestua. Sen verran se paastosi ihan miellään, jos yritti sille silloista kamalaa kissanruokaa tarjota pyhinä, kun mistään ei saanut kunnollista ruokaa eli silakoita tai sisäelimiä eikä ollut pakastinta. Hernekeittokin kelpasi paremmin kuin kissanruoka.

Toinen kissa oli kerran muutaman päivän kateissa, mutta onneksi kuulin sen valituksen naapuritalon kellarista ohi kävellessäni. Asunnon omistaja ei ollut uskoa, että hänen kellarissaan oli kissa, kun ei ollut kuullut mitään, vanha ihminen, mutta sieltä se vain heti ilmaantui, kun oven avasi.

Nykyinen kissa oli poissa neljä päivää melkein heti alussa, kun ei oltu vielä niin kavereita ja kai vielä loukkaantunut melkein parin tunnin noutomatkasta. Sen jälkeen ei ole tainnut vuorokautta pidempään olla ollut poissa yli kolmen vuoden aikana.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Se on tämä kissojen maailma minulle melkoisen outo, sitä nyt tässä kait tulee opeteltavaksi.
Tuo Mirrin "pakoetäisyys" senkun supistuu, koskettaa en vielä ole edes yrittänyt mutta jonkin aikaa tuon makupalan on kyllä ottanut. Katsotaan.
Sen kyllä tiedän, että kissa sekä koira pärjäävät jopa viikonkin ilman ruokaa mutta vettä tulee saada, muutoin uhkaa kuivuminen, joka on nälkääkin tappavampi.
Olen muutaman eksyneen viestikyyhkyni (palannut kotiin kurjassa kunnossa) elvytellyt, pakkojuottamalla Coca Colaa; sisältää nestettä ja nopeasti imeytyvää sokeria yms, siis hiilihydraatteja.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Kissat on yksilöitä. Tuo Mirri taitaa jäädä ainakin kovin ulkona viihtyväksi, kuten minun ensimmäinen. Kesällä kävi sisällä vain nukkumassa, syömässä ja rapsutettavana. Talvella piti monta kertaa tarkistaa, joko kesä on tullut ja pari kertaa palellutti korvateränsä, jotka vähän pyöristyivät. Hyvä hiirikissa. Nykyisen olen nähnyt pyydystävän linnun noin metrin korkeushypyllä.

Täällä ainakin ohi kulkevassa ojassa on melkein aina lätäköitä ennen läpivientiputkia, jotka ovat korkeammalla kuin ojan pohja. Sadevedestä nykyinen tykkää ja juo pienistäkin lätäköistä. Kissa ei tarvitse juuri lainkaan vettä paitsi kuivamuonaa syödessään. Nykyinen saa vain sitä, kun ei ymmärrä pitää lautastaan puhtaana. Sekaruoka kuulemma helposti lihottaa, kun kissa ei osaa arvoida ruuan täyttävyyttä ja leikatut kollit helposti lihovat. Sen on sentään jo oppinut, että ulkoileva kissa tekee tarpeensa ulkona. Kovilla pakkasilla sitten eri juttu. Nykyinen kyllä piti vessansa kuivana, kun piti nurmikkoa merkkailla ja se oli sitten helppo jättää huonolle hoidolle, niin ymmärsi aika pian.

Kumpaa sukupuolta Mirri on? Pennut on aika ikäviä "järjestellä". Maaliskuussahan se perinteinen aika on nartuillekin madaltaa ääntänsä ja mouruta. Ei taida Mirri uskaltaa vielä silloin synnyttää sisällä eli pennuille parhaassa paikassa. Kollit sitten taas takkuuntuvat ruvista, mistä ei niin haittaa ole.

Lapsuudessa olin kesällä usein sikatilalla, jossa oli noin 10-päinen puolivilli kissalauma. Jäteruuista saivat aina tarpeeksi herkkuja sikojen ruokaa sekoitettaessa ja ne puolestaan pitivät jyrsijät poissa. Tilan isäntä haki jäteruuat viereiseltä Raasin sotilasleiriltä, parista muusta laitoskeittiöstä, leipomoista ja mäskiä Auran panimolta. Pari niistä nartuista oli ihan kesyjä, mutta kollit puskivat isäntää vain ruokaa saadakseen ja antoivat vain hänen vähän joskus rapsuttaakin. Loput siitä väliltä.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Kappas vain, ovathan Raasin korven seudut minulle tuttuja kun Turussa palvelin. Savojärveltä sai pulskia sorsia, oli metsoja, teertä, pyytä, jne.
Enää en metsästä; silti eläimet ovat aina mielenkiintoni kohteita ja oppikappaleita.
Mirri on ihan tosissaan koiras, olen sen nähnyt merkkailevan reviiriään mutta kun on niin pienikokoinen, pitää saada apuja minultakin reviirin puolustamiseen.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

No sitten sen leikkaamattomuudesta ei ole haittaa kuin naapureille, joilla on narttuja. Kollin pissa haisee aika järkyltä ja kyllä kollit merkkaavat uuden leikatunkin nartun kodin ympäristöä jonkun aikaa, kunnes ymmärtävät ettei siltä kuitenkaan saa. Ei kyllä ole haitannut minua kuin viimeeksi 70-luvun lopussa, mutta varsinaisella maaseudulla voi vielä paikoin olla toisin.

Jos sillä Mirrillä on jotain pahoja tapoja voit jo nyt huomauttaa niistä. Minä olen käyttänyt yleensä ihan vain murisemista. Hankalin oli eräs, joka tykkäsi pureskella varsinkin puuta ja oli vielä niin hankala tilanne, että ex-vaimo halusi lelliä kissojamme kokemattomuuttaan. Vahvaa chilikastiketta saunan lauteiden jo järsittyihin kohtiin, niin jäivät rauhaan. Halkopinossa sai tehdä mitä halusi. Ex halusi antaa kallista annospakkausmuonaa ja raksujakin piti olla aina tarjolla. Molemmat kissat ylipainosia seuraavana kesänä vaikka ulkoilivat. Toinen sentään laihtui, mutta lihavaksi jäänyt taisi sen seurauksena kuolla jo muutaman vuoden ikäisenä.

Äskettäin tuli vastaan TED talk, jossa aika hyvin näkyy eläinten yksilöllisyys: Life lessons from big cats. Melkoisia filminpätkiä päässeet kuvaamaan.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Mirrillä ei ole mitään epätoivottavia ominaisuuksia. Jos olisikin, kun tuommoista villiä ja vapaata elämää viettää, saa sitten viettää. Meillä kuitenkin löytyy aina ruokaa ja suojaisa majapaikkakin, tosin ulkona se siilinpesä.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Mites se pikku prinssissä meni: "Mutta jos sinä kesytät minut, ..". Yrität syöttää kädestä, pihtaat vähän ruokaa ja se tulee puskemaan ja kovalla pakkasella ehkä pyrkii sisään. Hyvän kissan siitä varmaan saa.

En ole nähnyt tai edes kuullutkaan kissan siiliä pyydystäneen. Kyllä ne piikit nopeasti oppii.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

No, se siilinpesä; näitä värkkäilen silloin tällöin siiliemme talviasunnoksi. Siis Mirri luultavasti asustelee tyhjässä siilinpesässä.
Tänään muuten tein taas omasta mielestäni mielenkiintoisen havainnon. Kun asettelin Mirrin aamiaisen paikalleen ja kutsuin, luonnollisesti tulikin. Kuitenkin niin äärettömän varovainen "villieläin" on, että tarkkaan seuraa ympäristön; olisiko vaaraa, Mirrin katseesta tulkitsen, että en ole vaara mutta pakotie pitää olla. Siis, eipä Mirri mikään perhekissa liene; mitäpä siitä hyvä ja mielenkiintoinen kaveri eläintarhaamme.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Jos mirri on hyväkuntoisen näköinen niin se on jonkun oma. On voinut karata jostain syystä niin pitkälle ettei löydä kotiinsa, tai sitten huomannut ruokaa normaalilla reviirillään. Kulkukissan tunnistaa kyllä, ne ovat surkean näköisiä, laihoja ja takkuisia etenkin kun on talvi. Kovalla pakkasella ei kissa ulkona pärjää, palelluttaa ainakin tassunsa ja korvansa ja kärsii jos ei kuole.

Inhimillisin tapa olisi loukuttaa mirri ja toimittaa lähimpään eläinsuojeluyhdistykseen tms. Kysellä naapureilta, laputtaa kauppojen ilmoitustaulut jne.

On hyväsydämistä tarjota mirrille murkinaa, mutta jollain on kissa karussa eikä se löydy tarjoamalla karkulaiselle sapuskaa.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Olen koettanut loukuttaa, siis ottaa kiinni Mirrin; niin viisas on, ettei loukkuun mene, kiertää sen kaukaa, siinä yksi epäilykseni tuohon villiintymiseen.
Markettien ilmoitustauluille olen lappuja laittanut; no comments.
Siilinpesän lisäksi Mirri on kyllä majaillut tuolla kanalarakennuksen etuhuoneessa, rakensin oveen jopa "kissaluukun", pressupeittoisen ja siitä näyttää kulkevan. Siellä sillä on pehmustettu pesä. Siis kohtuulliset olosuhteet kuitenkin.
Työpöytäni äärestä muuten näen suoraan pihalle, tai oikeastaan takapihalle ja ruuan jälkeen Mirri usein poistuu juuri sinne kanalarakennukseen. Lumijäljistäkin pystyy päättelemään ja muiden kissojen jälkiä ei juurikaan Mirrin saapumisen jälkeen pihapiirissämme ole ollut. Siis pienestä koostaan huolimatta, aika hyvin reviiriään puolustaa.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Olen seurannut mielenkiinnolla Kallen kissan odysseiaa ja toivon tarinalle onnellista loppua.

Kerroin aiemmassa kommentissani omasta, karkulaiskissastani, joka pääsi onnellisesti takaisin kotiin ja kuntoutui nopeasti entiselleen.

Jokin aika sitten, se kuitenkin sairastui vakavasti ja tänään rakas Sini - kissani liiteli kissojen taivaaseen...En kerro, miltä sen emännästä tuntuu...

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Lemmikissä menettää perheenjäsenen ja juuri tuo on lemmikinpidossa raskainta, vaikka se ottaessaan kuinka tietää että joku päivä luopuminen on edessä. Kurja kuulla ja osanottoni.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Olen tässä kahden vaiheilla, hävitänkö kissojen tarpeiston vai otanko jälleen uuden kissan ja uuden perheenjäsenen menetyksen...

Kiitos osanotosta.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Netistä en löytänyt katoamisilmoitusta. Lähin oli tämä, mutta väärä sukupuoli. Paikallisen yhdistyksen ohjesivu: http://kapalamaki.net/ohjeita/jos-loydat-elaimen/

Nykyisen kissani löysin ehkä tämän sivun kautta https://kodittomat.info/fi/list/10001016/kissat/ Omistajat olivat muuttaneet, jättäneet kissansa ja naapuri oli tarjonnut sijaiskodin, mutta ei halunnut pitää, koska kissat eivät tulleet oikein toimeen keskenään. Sijaiskodin tarjoaja kertoi, että sellaisten ihmisten ei pitäisi pitää kissaa, mutta en kysellyt tarkemmin.

Kissa elää sentään yleensä noin kaksi kertaa niin pitkään kuin koira, riippuen tietysti rodusta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset