Kalle Yhteiskunta, ilmiöt, politiikkakin.

Minä sitä kyllä osaan...vahingossa ja laiskuuttanikin.

  • Siinä sitä, kuivattua kuorretta, lihapyöryköitä ja kuivamuonaa.
    Siinä sitä, kuivattua kuorretta, lihapyöryköitä ja kuivamuonaa.

No, kun se Mirri asettui meille taloksi, omaehtoisesti, pitihän senkin ruokavalio miettiä. Meillä kun tuota kuivakalaa valmistetaan, miltei kaikista kaloista se tietenkin oli eräs komponentti, HK:n eines(liha)pullat ja koirien kuivamuona. Nuo eines(liha)pullat kun ovat niin halpoja, 0,60€, 360g, se on kelpo ryyditys sekä Mirrin, että Mokan päivittäismuona-annokseen. Näin luulin.

Eräs kissa-alan asiantuntija kun sai kuulla Mirrin aterioinnista, nosti melkoisen haloon; aivan pieleen koko ruokinta. Kissojen ruoka-ainekset kun ovat jotain aivan muuta.

Minäpä sitten tässä päivänä muutamana törmäsin tuttuun eläinlääkäriin (kissaharrastaja) ja minähän kysäisin. Hän sitten kyllä kertoi, että dieettini on aivan oikeaoppinen ja lisäksi monipuolinen. Kertoi muuten syöttävänsä omille kissoilleen koirien kuivamuonaa koska se on huomattavasti edullisempaa kuin vastaava kissojen.

Totesin sitten hiljaa itselleni olleeni oikeassa, laiskuuttani ja myöskin tavallaan vahingossa.

Entisenä alan kauppiaana olin kyllä tietoinen kissanruuan kalleudesta mutta en siihen tuoteselosteeseen juurikaan paneutunut. Koiran (aikanaan rekikoirat) ravitsemuksesta omaan kyllä paljonkin faktatietoutta.

Mitäpä tuosta, Mirri saa nyt ihan tutkitusti laadukkaan päiväannoksensa, väliäkö sitten sillä millaisin perustein sen rakensin, lopputuloshan on se mikä ratkaisee.

Toin muuten toissapäiväiseltä Tallinnan reissultani, hammaslääkärissä siellä kun päiväreissulla ja omalla autolla liikuin, kohtuullisen mää'rän kuivattua villakuoretta, maksoi Jarvekulan Selverissä 1,03€ sadan gramman pussi. Kelpasi kummallekkin, sekä Mirrille että Mokalle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Ettei vain ole ollut se kalan tuoksu koko Mirrin muuton syy?

Väittävät, että koiranrehuissa on kaikki mitä koira tarvitsee. Voihan tuo pitää paikkansakin, vaan minulla välillä kylässä oleva Babu syö miltei mitä tahansa ihmisruokaa ennemmin kuin niitä nappuloita, kun olen ruokintakippoon samalla kertaa laittanut.

Sitten on eräs erikoisuus, joka on askarruttanut mieltäni. Kun petoeläin ruokailee, syö se saaliin suoletkin. Tästähän saa kypsyteltyä kasvisravintoa, kun saaliseläimet ovat vegaaneja miltei poikkeuksetta. Tämä kasvispuoli järjestyy jotenkin rehuihin lisäämällä riisiä tms. Mutta entäs ne elävät bakteerit? Eikö koirillekin pitäisi olla tarjolla pakastettuja täytteisiä lampaan- tai siansuolia nätisti pätkittyinä pötköinä? Olisiko tässä mahdollisuus tehdä p*skasta rahaa?

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Tuosta saaliseläimen käsittelystä; petoeläimet tarvitsevat suolistonsa penslaamiseen kuituja, samassa yhteydessä saadaan petoeläimen suolistofaunasta tarpeellista lisuketta. Aivan normaalia. Samasta syystä koirien ulostesyöminen (vaiettu asia, paitsi normaalia käyttäytymistä).
Lemmikkieläinten valikoivuus on totuttu tapa; sekin eräänlaista dominanssia omistajaa kohtaan ns piilodominanssi.
Jopa meidän Mirrikin syö ensin kuivakalat, sitten (liha)pyörykät ja vasta myöhemmin jos harakoilta ehtii, loput.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Vielä tuosta villakuoreesta; se on eestiksi moiva ja on myynnissä yleensä; vinnutadut toodeet, ja elintarvikepuolen alaosastolla.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Matti kissani on nyt n. 9 -v. Sanon noin, sillä tuntuu, että hän on elänyt meillä ikuisesti.

Matti syö valikoidusti - broilerin, kanan ja possun suikaleita. Kuivanappuloita harvakseltaan, mutta nekin katoavat kiposta yöaikaan.

Laktoositonta kevytkermaa hän latkii pieniä määriä.

Poika on komea, kookas ja jopa ilvekseksi luultu.

Lemmikkini syövät hyvin, kenties paremmin kuin itse.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Menee tämä nyt ehkä vähän sivuun tämän asiallisen alustan periaatteista mutta en malta.
Sellainen kuva kun Kallesta koiramaailman asiantuntijana on tullut että osaisi neuvoja antaa moneenkin kohtaan. Meillä ongelma on että koiramme luovuttaa itsestään päivittäin mahdottomat määrät karvojaan huonetiloihimme. Niin että olisiko joku konsti tai keino jolla rakas hurttamme suostuisi pitämään karvansa paremmin kiinni nahassaan. Jos taustatiedot auttavat niin tuo mokoma on sekarotuinen, 75 prosenttia on hänessä border collieta, lopusta ei ole tietoa kun emonsa haluaa pitää harharetkensä omana tietonaan. Sen vielä mainitsen että koira osaa kymmeniä suomen ja ruotsikielisiä sanoja ja auttavasti nyttemmin myös englantia vaikka tällä kielitaidolla ei liene yhteyttä karvoitukseen. Ja vaikka viisas on niin persous menee kaiken muun yli.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Kokeilehan Matti kylmäpuristettua pellavaöljyä, ruokalusikallinen ruuan päälle kerran päivässä, saattaisi auttaa. Noin kuukauden kuluttua pitäisi näkyä tuloksia. Yleensähän koirat saavat liian vähän rasvaa ravinnossaan, toisaalta, rasvaa lisättäessä kokonaismassaa pitää kuitenkin vähentää. Rasva kun on parhaiten energiaa antavaa ja helposti imeytyvää.
Öljyä valitessa pitää tarkastaa omega-3 ja omega-6 pitoisuudet, valmistajia mm Elix-oil ja Sinipellava.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Minä syötän myös Karvistani laiskuusperiaatteella. Nykyisin se on Friskies-kuivamuonaa eli nappuloita. Alussa kokeilin purkkiruokaa, mutta koska hän jätti aina osan syömättä, kerääntyi ruokalautaselle koko ajan lisää kuivuvaa "jätettä" ja lautanen olisi pitänyt pestä. Sitten vaihdoin kuivaan ja joskus olen myös jotain lihapullaa tai leikkelettä hänen lautaselleen pyydettäessä heittänyt, mutta kun ne ovat usein jääneet vain kuivumaan, niin nykyisin ei juuri koskaan.

Friskies valikoitui sen takia, että se on ihan samanvärinen kissa. Niitä on jokunen erilainen nappulamuunnos ja yritän muistaa vaihdella ostaessani niitä. Olen kyllä miettinyt niitä varsin halpoja 15 kilon koiranruokasäkkejä, mutta kun Karvinen syö kai korkeintaan kaksi kiloa kuukaudessa, niin joku euro tai pari kuukaudessa on merkityksetön.

Karvinen on noin viisivuotiaana adoptoimani leikattu kolli, joka oli sijaiskodin hoitajan mukaan asunut perheessä, joiden ei olisi pitänyt saada pitää eläimiä. Ihan mukava tyyppi. Ei koskaan pure ja kynsiäkin käyttää vain, jos liian lujaa tai tarmokkaasti haluaa halata.

Karvinen myös ulkoilee aina halutessaan eli hiiriä sun muita hän saa ruokailla tähän vuodenaikaan ulkona, mutta kesällä se paskiainen tuo niitä sisään jatkuvasti avoinna olevasta tuuletusikkunasta sisään syödäkseen.

Tämän blogin suosituimmat