*

Kalle Yhteiskunta, ilmiöt, politiikkakin.

Mirri.

  • Tässä Mirri syönnöksellä.
    Tässä Mirri syönnöksellä.

Parisen kuukautta sitten  pihaamme ilmestyi, varsin peloton kissa; siellä kuljekeli kanojemme lähistölln ja seassakin. Yritin häätää pihasta pouis. Välillä tuo istui tuolla savustinpöntön alla kuin talon väkeä. Lumien tultua katselin minne se ehkä suunnistaa. Ei minnekkään. Talomme alla asusteli.

Kuvio muuttui täysin; laitoin Mirriksi ristimälleni kissalla oman ruokintapaikan. Nopeasti oppi siihen, kaunis kissa, tuhkanharmaa ja rauhallinen. Minun lähestyessäni istuskeli vain ja katseli. "Sulatti sydämeni". Mirri nyt sitten on pihamme vakioeläimistöä ja sillä on oma ruokakuppinsakkin.

En ole alkuunkaan kissaihminen mutta tuon Mirrin käyttäytyminen kuten sanotaan "sulatti sydämeni".

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kulkukissoja on usein syksyisin. Muistan erään vanhemman narttukissan joka ei myöskään suostunut lähtemään meidän pihasta mihinkään ja jäi sitten meille. Ehkä paras hiirikissa joka meillä on koskaan ollut, pelotti jopa ketun matkoihinsa.

Koulun keittäjä kertoi myöhemmin, että sellainen kissa oli jo edellisenä talvena ollut villinä koulun ympäristösssä, eli kun pääsi meille talveksi sisälle osasi antaa kodille arvoa.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Niin, en ole ajateLlutkaan tuota Mirriä sisälle ottaa. Saapahan ravinnon ja sillä hyvä.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kissan viisautta - taisi tietää, minne kannattaa asettua!

Ruokaa - aahh! Nimikin -wau! Mirri, kelpaa kyllä.

Nyt jo kauniiksi kutsuu! Meillä lienee Kallen kanssa mukava tulevaisuus.

Mutta, onkohan talon alla talviaikaan tarpeeksi lämmintä?

Josko sisälle sitten vähän myöhemmin - rauhallinen kun olen, niin ehkä onnistun.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Katos kun meillä on tuolla saunan alla noita rutirexillä paksusti vuorattuja siilinpesiä, kookkaita siksi, että niihin mahtuu tuota rutirexiä tuhdisti. Uskoisin, että tarkenee.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Niin, kyllähän kissa tarkenee, vaikka sanotaankin, että rakastaa lämpöä!

Kyllä kissa tietää, missä hän saa hyväksyntää, hän sinne jää!

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

Eipä tullut meille...
Meillä oli n. kaksi vuotta sitten vielä kaksikin kissaa. Ensimmäinen jäi tulematta kotiin hieman yli 2 vuotta sitten ja toinenkin katosi vuosi sen jälkeen. Olisiko kettu vienyt... Niitä täällä ainakin olen nähnyt. Joku oli nähnyt ilveksenkin.

On lohdullisempaa ajatella ketun tai ilveksen vieneen, kuin jonkun myrkyttäneen.

Kumpaakaan emme löytäneet. Jaoimme jopa etsintäkuulutuksia ja saimme pari-kolme vinkkiäkin. Eivät vaan johtaneet jälleennäkemiseen.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Eipä tietenkään tullut; osaahan Mirri valita, meillä on tarjolla itsevalmistettua/pyydettyä kalaa; kuivakalaa, savukalaa, savukalaa purkissa, Dulanon lihapyöryköitä (samoja, joita meidän Mokakin syö).
Sisämajoitusta meillä ei oikein ole tarjolla, majoitusta kuitenkin.
Muuten tein nyt lumien aikana havainnon; ei tuo Mirri pihapiiristä näytä liikkuvan, taloa ympäri kiertelee ja samalla näyttäisi, että se saattaa olla häätänyt muut kissat pois. Lienee ja toivottavasti uros.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Surullista! Kadonneet kissat tuovat paljon enemmän murhetta kuin luonnollisen kuoleman kokeneet. Toisaalta, toivoa pidetään yllä, mutta vuosien mittaan toivokin hiipuu.

Muistan aina, miten sydäntä särkevää oli, kun tyttäreni 8 v. kissa katosi. Hän toisti usein, että kaikki olisi hyvin, jos Miuku löytyisi.

Viikkojen kuluttua Miiku löytyikin, yliajettuna ojan pientareelta. Lapselle oli kerrottava totuus, että saatoimme vähitellen totutella suruaikaan.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Tänä aamuna kun kävin postilaatikolla; eilen sentin verran lunta. Ei yhden yhtäkään tuoretta kissanjälkeä. Olisikohan niin, että Mirri tosiaan on ottanut pihan "haltuunsa"?
Pitänee lähteä ulos kattamaan Mirrille aamuatrtia.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Onko Mirri pysytellyt? Joskus nukkuvat yöt ja päivätkin!

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Onhan se; on jo oppinut ruoka-ajatkin. Klo 07.00 on Mirrin ruoka-aika, silloin on jo saunan rappusilla kun tulen ulos ja ei enää yhtään säiky minua, jos pitää kuitenkin sellaisen parinkymmenen sentin pakoetäisyyden, josta päätellen, villinä lienee elellyt jo jonkin aikaa. Nälkä varmaan silloin aluksi voitti pelon.
Tänään Mirrin menu sisältää liotettua koiran kuivamuonaa, kuivattuja kuoreita(minun pyytämiä ja valmistamia), kanpyöryköitä muserrettuna (0,90€ 350g). Tietysti raikasta vettä.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Erinomainen tarjoilu! Luulisin Mirrin arvostavan, mutta joskus heidän aivoituksiaan on hankala ymmärtää. Villinä eläneenä, kissa tuskin odottaa mitään hellyyssilityksiä - vain ruoka merkitsee.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

No, niinpä niin, kun siinä seitsemän maissa menin ulos; missään ei edes kissan jälkeä. Menin saunakamariin, jossa valmistelen kanojen, kyyhkyjen, Mokan ja nyt Mirrin ateriat. Mirri on ns aamusyöjä ja kun sain aterian valmiiksi ja menin terassille, siinähän se mirri. Laitoin aterian paikalleen ja Mirri aloitti ruokailun täysin minua huomioimatta; niin sitä pitää.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Itse olen ruokkinut kauriita, lintuja ja supikoiria!

Usein olen pohtinut, miten pääsisin tuosta ruokkimisinnostuksestani eroon. Helppoa se ei ole ollut!

Kauriille kävin Vihdin maatilalta ostamassa kaurasäkkejä. Supille vein kaikki ylimääräruuat. Linnuille ostelin pähkinät, jyvät ja muut herkut. Kaupassa en pystynyt ohittamaan linnunruokahyllyä, sillä ainahan joku eväs on hankittava.

Nyt olen jo rauhoittunut. Näyttävät selviytyä ilman minuakin. Tai sitten eivät, mutta en voi kantaa koko maailman eläimiä vastuullani.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Tuosta hellyyden osoituksista; olet oikeassa mitä siitä kommentoit. Tarkoitukseni ei ollut silitellä vaan kuten mainitsinkin, testasin sen pakoetäisyyttä ja se kertoo jotain villinä olon pituudesta ja sopeutuvaisuudesta.
Noita kauriita meillä kyllä riittää mutta ruokkimaan en kyllä ole ryhtynyt kun meillä on sellainen puolivilli "puutarha" ja ikivanhoja omenapuita niin kauriillekkin riittää ruokaa.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Piti taas päivittää tuota eloa tuon Mirrin kanssa. Tänään ilmeni taas uusi, sopeutumisilmiö, luulisin. Mirri kun puolen päivän aikaan söi pikkuisen välipalan, kanatkin tulivat samalle kupille no Mirri yritti pitää puolensa, normaalisti häipyy "jonnekkin"; vaan tänään ei. Jäipähän siihen kuppien viereen peseskelemään tassujaan/naamaansa ja sitten kyyristyi seurailemaan maailman menoa. Ensimmäisen kerran tuommoisen havaitsin. Kielinee turvallisesta olosta tuolla saunan terassilla.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Mirri tuntuu hyvin ottaneen paikkansa pihapiirissänne. Ruoka kelpaa, joten ei ilmeisesti paljoa pyydystele. Vaikuttaisi urospuoliselta. Mielenkiintoista seurata Mirrin vaiheita.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Taas pitää jatkaa, vaikka kukaan ei kommentoikkaan. Minulle tämä episodi on siksi tärkeä, että jatkan.
Mirri on nyt tullut siihen vaiheeseen, että saan liikuskella sen lähistöllä miten haluan. Se vaan pitää kissamaisen; sanoisinko itämaisen tyyneyden. Sitä eivät hommani häiritse, ainut mikä sen kelloon, siis sisäiseen on asemoitunut, klo seitsemän ruokinta. Silloin se on ehdottomasti paikalla kuten Suomen armeijan aamupalallakin kuuluu olla. Siis sotilaallinen kissa tuo Mirri.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

No, tänään sitten Mirrin kanssa oikea harppaus kontaktiin/läheisyyteen. Tulin saunakamarista ulos ja Mirrihän oli siinä nenäni edessä ja miltei tasossa kalanperkuupöydällä.
Peräännyin saunakamariin ja otin "lihapullan", murensin siitä Mirrille, ei perääntynyt vaan söi kaiken tarjoilemani; tästä se yhteiselo lähtenee.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kalle ja puolisosi! Saitte sitten uuden perheenjäsenen reviirillenne! Onnittelut!

On todettava, että Mirrin elämä on kohentunut sitten alun tapaamistenne.

Myös teidän perheenne elämä on saanut uutta kummasteltavaa ja rakastettavaa huomiota - mitäpä muuta pihallenne eksynyt ja lopulta kotiutunut 'Mirri' tarkoittaa.

Muistan kouluajoiltani runon: Matti ja kissa! Jotenkin tuo, Mirrin tarina, muistuttaa samankaltaista tunnelmaa.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset