Kalle Yhteiskunta, ilmiöt, politiikkakin.

Elämää Eestissä.

Vähänkin Vuosia olen tuolla Eestissä kulkenut, ihan Neuvosto-Eestin ajoilta.

Viime vuosina olen kahteen erilliseen ilmiöön jo vuosia sitten tutustunut.

Yksi on tämä vanharouva kerjäämässä siinä D-sataman kulmassa. usein hänen kuppiinsa 2-euroisen  pistin.

Kerran jäin jututtamaan. Kysinpä mikä hänen elämäntilanteensa on.

Kertoi, että pakko on kerjätä; asuinkulut 50€/kk, eläke 120€/kk, mies kalastaa kilohailia ruuaksi tuolla satama-altaan ääressä mutta kun vodkaan menee 4€/kalastuspäivä, ei paljon jää.

Sittemmin olen vanhaa rouvaa avitellut vähän ruualla jos rahallakin.

Toinen tapaus on; olen ristinyt "Tallinnan tulliksi".

Kaveri, joka kulkee autolta autolle kerjäämässä ja ihan oikeasti kaljarahaa.

Minun autoni "mörkömersu"  hän  on vuosia sitten muistanut.

Kun  autoni vaihtui Fiat Dobloon; ei ensiksi hoksannut, vaan nyt kyllä.

Vaan kyllä minä sille hepulle 2€ olen aina laittanut. Eräänlainen ohjelmamuoto tämäkin, kaikenlaista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Hyvää tasapainotusta Iiskonmäen Eesti -hehkutuksille.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kerjääminen ei ole ihmisarvoista, mutta ihmiset sitä joutuvat harjoittamaan, niin elintasomaa kuin Eesti nyt jo onkin.

Eläkeläisten osa Eestissä on karu. Olen tavannut Suomeen kotiutuneita virolaisia, joiden eläkeläisvanhemmat tekevät pitkää päivää työtä - eläkkeellä ei levätä laakereillaan.

Kaikki eivät tietenkään työhön kykene, jolloin vaihtoehdoksi jää joko lasten avustusten varassa eläminen tai sitten tuo kerjääminen.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Niin, oikeastaan paristakin kerjääjästä on minulle tullut ikään kuin ystäviä. Toinen rouvista siellä satama-altaan päädyssä on minulle tullut ihan rupattelututtava. Suomesta tullessani, aina kun mahdollista, olen jotain ruokapuolen tuliaista tuonut. On minua kyläilemäänkin kutsunut; vaan saa nähdä. Ystävä se on kerjäläinenkin.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#3 Kalle, saatan ymmärrtää, miten ystävyys muotoutuu. Kyse on jatkumosta ja vastapuolen kokemuksesta - turvallisuudesta!

Oletan, että et käy päivittäin Eestissä. Tarkoittanee, että kohtaamasi ystävät ovat paikallaan jokaisena päivänä.

Tärkeintä tässä on oma kokemuksesi - ei se, että arvioisit heitä kerjäläisinä.

He ovat ihmisten parasta, sillä altistavat pärjäämisensä kerjääjän statukseen.

Ystävyyttä ei mitata köyhyydellä eikä rikkaudella.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Niin, enhän minä siellä päivittäin kulje mutta kyllä vuoden mittaan yhteensä laskien muutamia viikkoja kuluu siellä oleskeluun. On muuten ollut mielenkiintoista seurailla tuosta Neuvosto-Eestistä kehitystä nykypäivään, se on ollut varsin radikaalia. Ihmisetkin ovat muuttuneet melkoisesti, oikeastaan positiiviseen suuntaan.
Kaikkein hienointa seutua mutta samalla köyhintä, tuo Peipsijärven rannikkoseutu ja pienet kylät.
Sieltä muuten haen valkosipulia aina elokuun alussa, on muuten maailman parasta valkosipulia mutta sitä saa vain n parin kuukauden ajan. On muuten täysin luomusipulia, kun ihmisillä ei ole rahaa ostaa lannoitteita.
Muistan yhtenä kesänä kun siitä tien varresta eräältä vanhalta rouvalta ostin kaikki hänen valkosipulinsa, runsaat viisitoista kiloa. Rouva hihkaisi riemusta ja sanoi: "Nyt pääsenkin lopuksi päivää sienimetsään". Niillä seuduin runsas sata euroa on iso rahasumma, joskin ja joillekkin se on iso summa Tallinnassakin.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#5 Neuvosto-Eestin aikaan, köyhät eivät kokeneet olevansa köyhiä, sillä silloin valtio turvasi perustoimeentulon. Se ikäpolvi, joka ei enää itsenäisen Eestin aikaan ehtinyt kerryttää eläkettään, on tänään kaikkein heikoimmassa asemassa.

En tunne Eestin hallituksen toimenpiteitä köyhien aseman parantamiseksi, mutta monien mittareiden mukaan, he näyttävät jääneen kehittyvän kansakunnan uhreiksi.

On täysin toinen asia, miten alkuperäisväestö kokee vapauden. Onhan vapaus kuitenkin ollut tavoite, joka lopulta mahdollistui.

Tallinnan kaduilla näkee muodikkaita, hyvin pukeutuneita kansalaisia. Kaupoissa on runsaasti tuotteita, mutta, kuten kerjäävät kansalaisetkin, ovat myös monet pienipalkkaiset työssä käyvät, kansakunnan kehityksestä vaillejääviä.

Meillä ei juurikaan Eestin kansan aemasta kirjoiteta. Lähinnä media puhuu vain vaaleista tai Natosta.

Luulen, että vanhempi väestö on oppinut selviytymään vähemmällä ja tosiaan, työtä tekemällä.

Meillä on paljon opittavaa sukulaiskansastamme, mutta toivottavasti eivät tee samoja virheitä, joita Suomessa nyt tehdään.

Valkosipulista en tiennyt lapsuudessani mitään. Ranskalaiseen ruokakulttuuriin opittuani, olen sen ehdoton fani.

Mukava kuulla, että Eestistä löytyy kunnon valkosipulia. Meidän kaupoissamme laatu on - no, ei ole laatua, on vain valkosipulia!

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Monikohan on muuten parturissa/kampaajalla käydessään tai ravintolassa ruokaillessaan ajatellut, miten pienellä palkalla palvelualoilla ollaan Eestissä?
Parturi saa palkkansa provisiona ja parhaimmillaankin palkka jää n 1000 €. Asiakkaalle luonnollisestikkin hinta-/laatusuhde on tärkeä mutta harvoin mainitsemaani asiaa tulee ajatelleeksi.
Autot siellä ovat uudenkarheita, kuitenkaan rekisteriotteessa harvoin lukee ko henkilön nimi, rahoitusyhtiö. Näin kertoili tuttavani korjaamopäällikkö, autokorjaamossa, jossa normaalisti huollatan autoni.
Asunto esim Tallinnassa, jossa on kalleimmat asumiskustannukset, pelkkä vuokra ei kerro mitään. Tulotaso/asumiskustannukset ovat huomattavasti suomalaisia kalliimmat.
Eestiläinen statuskuvio menee näin; auto niin hieno ja uusi kuin suinkin on varaa, ...vaikka velaksikin vaimo mahdollisimman nuori ja nätti ja asunto niin komea kuin mahdollista... velaksikin.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset