Kalle Yhteiskunta, ilmiöt, politiikkakin.

Keittiön sydän.

Mikä se onkaan keittiön sydän? Hyvä kokki, ei, ...aina vaan ei.

Hyvä tulisija, meillä vuolukivinen Saara (rakkaan vaimonikikin nimi on Saara), liesi, puilla lämmitettävällä leivinuunilla.

Sen parempaa tulisijaa en ole löytänyt. Hellani tunnen, tuossa paistuu, tuossa lämpiää ja tuossa pysyy lämpimänä. Tarvitaanko muuta?

Leivinuunin kun lämmitän +250-270 lämpöön; yli yön maailman parhaat paistit, haudukkaat, kukot...jne; siellä ne syntyvät yli yön ja hoivaamatta. Nytkin tein jouluksi Karjalanpaistia ja karitsanlapaa, juurikin yli yön ja ilman mitään "päällekatsomista" kun nimittäin tulisijani tunnen.

On meillä tuommoinen keraaminenkin liesi, vaimo sitä käyttää; minä en moiseen elektrohirviöön koske.

Lämpimimpänä kesäaikanankin aamulla sytytän hellan; uskokaa tai älkää, se tuo keittiöön ja vanhaan taloon elämisen makua.

Enpä muuten pakkasaamuna tiedä mitään rauhoittavampaa tunnelmaa kuin hellaan tulen sytyttäminen ( n klo 05.00) ja siinä aamiaisen valmistaminen. 

Meillä nuori polvi sanoo; kun se sytyttäminen on niin vaikeata??? Uusavuttomuuttako? En tiedä. Sen minä vaan tiedän, että joka ikinen aamu hellamme sytytän kunnes en sitten enää siihen pysty.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Jätän oman puulieteni kesäkuumalla mieluiten käyttämättä ja jos vain mahdollista, kokkaan ulkotulella. Vaikka huuvassa on kesäpelti katon rajassa, ei piippu ime kaikkea kuumuutta pois. Sateella on hyvä silloinkin panna prasu sisään ja antaa kosteuden poistua lieden ja pönttöuunin vedon kautta. Leivinuunia ei kesällä parane käyttää lainkaan. Syy tähän löytyy kun avaa kylmäkellarin luukun lattialla: siellä, multipenkkien ympäröivänä paistaa paljas kallio joka sydäntalvella hohkaa jääkylmää ja kesällä kuumaa sitten kun se kerran lämpeää, on lämmin pitkään syksyyn.

Tulesta tulee ihan eri lämpö. Minullakin sähköliesi seisoo pääosin tyhjän panttina, on kapea kaksilevyinen ja uuni on ollut toimimaton jo pari vuotta. Lieden kyljessä on erikseen uuni joka lämpeää tarpeeksi kunhan panee pellit oikeaan asentoon. Hella on tiilestä tehty ja varaava, tietenkin.

Tähän aikaan vuodesta pirtin lämpötila on aamulla luokkaa 12 astetta mutta puuhella nostaa lämmön nopeasti sinne 16:n nurkille etenkin kun hellatuuletin avittaa ja levittää lämpöä. Samalla tietenkin valmistuu aamupuuro.

Silloin kun taloa itselleni katsoin, toimivat tulipesät ja puuhella leivinuuneineen oli ehdoton vaatimus. Suomen oloissa sellainen pitäisi vaatia pakolliseksi rakennusjärjestyksessä, nyt ollaan menossa toiseen suuntaan.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Janne, missä päin Västanfjärdiä tupasi on ? Me olemme visiteeranneet usein Knalliksen vieressä Satamakujalla.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Se tuo lattianalainen kellari, "kolpitsa", oli karjalaistaloissa varsin yleinen, se oli sellainen puolikylmä säilytystila, yleensä sisäänkäynnin yhteydessä.
Meillä tuo kellari on louhittu peruskallioon, keittiön alapuolella sekin. Se on viemäröity ja vanhat jääsillatkin ovat tallella. Kaupoillahan oli yleisesti menetelmänä jäillä pitää kesäaikaan kellaritilat kylminä.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Lattianalaisia kellareita näkee täällä varsinais-suomessakin jokaisessa vanhassa pirtissä. Toi viemäröinti onkin sitten ihan hi-techia. Ihmiset on olleet fiksuja ennen sähköäkin.

Pihalla on erikseen maakellari mutta pitkillä pakkaskausilla se pakkaa muuttumaan pakasteeksi. Roikalla hehkulamppu auttaa asiaa mutta niitäkään ei oikein mistään saa enää eikä ledi paljoa lämmitä. Myrskylyhty tietty ajaa asian.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Meillä Nastolassa 1980-luvulla timpurin rakentamassa talossa, oli keittiön lattian alla luukun ja mattojen alla noin parin-kolmen kuution kokoinen betonilla eristetty viileäkellari. Pienillä tikkailla sinne oli pakko kavuta. Oli erinomainen.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Odotetaan, kun saan keksinnölleni ilmaa alle: mini-vuolukiviuuni, jonka mitat sopivat vaikka kerrostalon normaaliin keittiövarustukseen. Se toimii perinteisestä leivinuunista mitatun lämpökäyttäytymisen mukaisesi joko sähköllä tai kaasulla ja ohjelmoidusti.
Uunin luukku on "tietokonenäyttö" resepteineen ja paiston seuraamisineen. Tuossa pöydällä ovat piirustuksetkin.

Jos joku on kiinnostunut - kimppaan vain mukaan.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Jatkan vielä samasta aiheesta, koska se on niin mielenkiintoinen:

Asuimme 1990-luvulla kesäisin vuokraamassamme pehtoorin talossa, joka oli rakennettu 1890-luvulla ja, jossa oli 7 tulisijaa. Ja se onkin ihan oma juttunsa.
Paras oli puuhella ja sen kyljessä täyspitkillä haloilla lämmitettävä leivinuuni. Puuhella uuneineen oli jatkuvassa käytössä. Leivinuuni oli vaikeaa käsitellä eikä siellä paistettu kuin kerran kinkku.

Lahden Kariniemessä v. 1939 rakennetussa talossa oli "leipomo" kunnon puilla lämmitettävällä leivinuunilla. Enneakuin siihen tottui oli se vain kokemusten kautta hyvä. Paloi siellä muutama ruisleipäkin.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Just tuollainen puuhella uuneineen ja vieressä leivinuuni on minunkin 1890-rakennetussa talossani. Makuukammarissa on lisäksi pönttöuuni jonka lämmönhehkuun on mukava nukahtaa ja taas herätä kunhan ennakoi niin että saa luukut sulki ennen silmiä. Takahuoneen varaava takka on uudempaa perua, ilmeisesti 50-luvulta. Neljän huoneen pieneen taloon 3 tulipesää on ihan passeli määrä.

Tuli luo tunnelmaa, antaa tasaista tai nopeaa lämpöä riippuen siitä mitä itse haluaa, ja hoitaa samalla ilmastoinnin sekä melkein kaikki ihmiselle tärkeät toiminnot. Männätalvena kun oli sähköt pari päivää pois, ei kompuraa tarvinnut oikeastaan muuhun kuin kännykän ja läppärin lataamiseen ja porakaivon pumppuun, sekä akvaarion hapettajaan ja sen lämmitykseen.

60-luvulla rakennetuissa ja 70-luvun alun omakotitaloissa on usein avotakka suoravedolla. Se oli ennen energiakriisiä se.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Ruotsinkielisillä alueilla usein niin kuin meillä Artjärvi-Artsjössä, oli ruokailuhuoneessa kaunis jugend-kakluuni, jossa oli kypsytysluukku. Siinä sitten hautuivat mitä erinomaisimmat ruoat yli yön.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Suomalaiseen rakennusperintöön on kuulunut uunin rakentaminen talon keskelle niin, että lämmitettävää tilaa on sen joka puolella. Esimerkiksi Madeiralla tulisija voi olla talon ulkoseinällä, eikä savupiippukaan hehku lämpöä sisätiloihin, koska muutenkin tarkenee:

http://cabanas-de-sjorge-village.santana.hotel-mad...

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Puuhellakin on, maalla, mutta: ennen luulin että keittiön sydän on sähkölevyjen lisäksi kaasulevyt, niillä kun saa lämmön vaihdeltua nopeasti, mutta keraaminen liesitason puolikas on lämmänvaihteluissa yhtä nopea. Niin että niin kuin kerrostalon olosuhteistakin johtuen ruuanlaiton kannalta, leivinuunikin kun on vain maalla.

Ja keittiön sydän on ruokapöytä, keittiössähän rakkaat vieraatkin kestitetään milloin missäkin tulisijassa valmistetulla.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Tottahan tuo mitä kertoilet...mutta, juurikin tuo nopea lämmönvaihtelu, se on juuri se mitä en erityisemmin kaipaa. Kerrostaloasuminen tietenkin lienee rajoittava tekijä... mutta, kuitenkin termi "keittiön sydän", on täysin omaa terminologiaani ja käsityskantani. Tuota termiä kun ei ole (onneksi) mitenkään tiukasti määritelty. Kaiketi tuossa lienee kyse; "miltä minusta tuntuu".

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

"Keittiön sydän" kuulostaa oikein hyvältä termiltä. Itselläni keskeisellä paikallla talossani on "olohuoneen sydän", vuolukivinen takka jossa on erillinen luukku ruokien kypsytystä varten. Talvisaikaan tuota takassa olevaa uunia tulee käytettyä aika paljon. Sähköä säästyy ja syntyy ainakin mielielikuva että kiviuuunissa hautunut eväs maistuu paremmalta.
Jos olisi vielä vanhoilla päivillä mahdollista vaikkapa lottovoiton myötä rakennuttaa talo niin siinä olisi kookas tupakeittiö, ikkunnat kahtapuolta ja katto korkealla. Keskellä tupaa jököttäisi mittava rakennelma, varaavan takan, leivinuunin ja hellan muodostama kompleksi.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Siis Matti se oikea sydänmuuri ja sen ympärillä kaikki. Aivan kuin ennen muinoin, hella, valtava leivinuuni (uunin päälinen, pankko), sydänmuurin toisella puolen kamarin tulisija ja jopa toisenkin kamarin vastaava. Se olisi sitä mahtavaa, vanhaa suomalaista asuinkulttuuria/tulisijakulttuuria.
Olen muuten Puolassa käynyt Wawelin linnassa, jossa tämä tulisijarakennelma erilaisine hormeineen oli aivan valtava rakennelma; piti koko linnan asuintilat lämpiminä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Juolahti mieleen että enon luona maalla oli pirtissä muuri, jonka sivuilla oleviin syvennyksiin pienet lapset mahtuivat seisomaan. En ole nähnyt maalla muualla - mikähän pointti niillä oli jos eivät olleet vain "koristukseksi".

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Se oli se muurinloukko. Yksi selitys oli, että sinne pantiin kylmät puut lämpiämään ja vähän kuivamaankin.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Mailasin serkulleni ja kysyin, polttopuiden säilytyspaikkojahan ne kolot olivat, mutta piilopaikkana kun me kakarat leikittiin kuurupiiloa.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Olivathan ne usein myös syytinkivaarin/-muorin ainoita nukkumapaikkoja kun se elämä joskus silloin oli todellakin kovin ankeata.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset