Kalle Yhteiskunta, ilmiöt, politiikkakin.

Muikkua purkkiin.

  • Siellä sitä on; muikkua.
    Siellä sitä on; muikkua.

Viimeisiä kutumuikkuja nostelin. Mätiäkin sain mutta muikuista perkauksen jälkeen tein purkkikalaa.

Savustin runsaan tunnin perattuja muikkuja, sitten purkkiin.

Kalojen päälle punasipulia, valkosipulia, merisuolaa, pippuria, meiramia, tomaattipyrettä, ja lopuksi kolmasosa purkkia öljyä.

Uuniin; neljä tuntia 135 asteen lämmössä ja jätin aamuun jäähtymään uuniin. Lounaalla maistelin ja vaimokin sanoi; kyllä on hyvää.

Kyllä tämä oma muikku aina kaikenmaailman sardiinit ja tonnikalat mennen tullen voittaa; tai voisikohan edes vertailla kun noihin kalasäilykkeisiin en vuosikausiin ole koskenut.

Särjestä olen samalla metodilla valmistanut säilykettä ja monasti; ei juurikaan eroa muikusta. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Mieleni minun tekeevi kokeilla tuota. Purkkejakin on. Muikkuja ei, mutta saalista tulee ilmeisen hyvin. Vahinko vain, että yleensä kaupunkiin ehtiessä ovat ainakin päivän vanhoja ellei enemmän.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Hyvä arvostelukriteeri muikun suhteen; käske myyjän nostaa esim perattu muikku paksu pää ylöspäin, kiinni siitä peräevän kohdalta. Jos muikku "nöyristelee", älä osta. Muikun kuolinkankeus kestää n 10 tuntia.
Tunnen jonkin verran kalan logistiikkaa; jospa kala olisikin vuorokauden ikäisenä tiskissä mutta ani harvoin on, totuus on 2-4vrk. Jäitettynä myyntiaikaa saman verran.
Tuoretta kalaa saa varmasti vain itse pyytämällä.
Tämän päivän ateria, tuota purkkikalaa, uunissa yön yli haudutettuja tattarisuurimoita voisulan kera, porkkanaraastetta puolukkasurvoksella. Eipä ole kovin konstikas ateria mutta hyvää.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Muuten tuossa viime torstaina kun noita muikkujani värkkäilin; inventoin samalla tarvikevarastoni, kumitiivisteitä pitäisi purkkeihin saada lisää. Siis kyseessä ns rexa-purkit vaikka läheskään kaikki eivät sitä ole. Ovatpahan meidän saksalaistuttaviemme meille säästämiä maksapatee-säilykepurkkeja.
Siispä paikalliseen Prismaan. Hyllyssä oli tiivisteitä parikymmentä kappaletta, laitoin kaikki koriin. Kysyin osastovastaavalta, tässäkö kaikki? Vastasi kyllä ja mainitsi, että lisää ei tule; ei ole kysyntää.
Siispä lähellä sijaitsevaan "Cittariin", sama lopputulos.
Mieleeni hiipi karmiva ajatus; tässäkö ollaan, ihmiset eivät enää halua nähdä vaivaa vähän herkullisemman ruuan perään?
Tämä on mielestäni kovinkin hälyttävä trendi; tuleeko meistä tätä menoa "einesruoka kansaa". Ei voi olla totta, vaikka kovin siltä näyttääkin.
Omalta osaltani ainakin irtisanoudun jyrkästi ko trendistä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kehitys kulkee kulutustottumusten suunnassa, eli bonuskorttien luku osataan kaupoissa niin, että vähemmistöt eivät saa enää palvelua.

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

"Kalojen päälle punasipulia, valkosipulia...".
Miksi ihmeessä valkosipulia ? Muikku on kuitenkin sen verran mietomakuinen, että valkosipuli peittää sen alleen.
Miksi siis muikkua ? Miksei vaikkapa rahkasammalta tai lahoa koivunkantoa ? Lahon kannon suutuntuma voisi olla muikun kaltainen. Sama se mitä sinne valkosipulin alle piilottaa ?

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Olen iät ja ajat tehnyt omista pyytämistäni muikuista säilykettä. Punasipuli ja valkosipuli eivät suinkaan peitä kalan aitoa makua vaan ja nimenomaan vahvistavat sitä. Sitä vastoin koneperattu, monesti vesitetty muikku kyllä menettää makuaan.
Muikku muuten ei ole mietomakuinen; paistomuikku vain suolalla ryyditettynä maistuu muikulta, samoin savumuikku; ei niiden maku suinkaan ole mieto.
Jos miedon makuista kalaa haluat, osta turskafilettä, se ei maistu miltään.