*

Kalle Yhteiskunta, ilmiöt, politiikkakin.

Silakkaruuat/säilykkeet.

Aivan uskomattoman hyvää.

Aiemmin oli tuosta silakasta (chevice), meniköhän oikein? Viime yönä kun palasin Eestistä, hammaslääkärireissulta; tietenkin mukaani osui Ranna Eesti etikkasilakkaa, "Silakarullid".

Aikanaan Helsigissä, "Nokalla" asuneena ei voinut syksyisin Silakkamarkkinoita ohittaa. Kuitenkin, siellä keskityttiin maustesilakkaan, oikeastaan kilohiliin ja nahkiaisiin. Muut kalajalosteet hieman kärsivät.

Palaan takaisin; opin etikkasilakan, kaikissa muodoissaan vanhoilta oppi-isiltäni. Koskaan en kuitenkaan ole onnistunut merkittävän hyvin.

Nyt, taas kerran totesin nämä etelä-naapurimme tuotteet, hinta vs laatu suomalaisia paljon paremmiksi.

Toki suomalaisetkin ja tietysti osaavat homman, mutta se hinta/laatu?

70-luvun silakkamarkkinoilla mm maustekalaa myytiin tajuttoman korkeaan hintaan; markkinat menivät ja myivät Stokman-herkulle loput ja myöhemmin Stokmankin myi halvemmalla hinnalla, vrt Silakkamarkkinat.

Mutta tämä mainitsemani tuote; kannattaa kokeilla, saatavana esim Selvereissä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Silakkapihvi ja perunamuusi on älyttömän hyvää ruokaa. Minä tykkäsin laittaa kahden silakkafileen väliin pikkuisen suolaa, pippuria ja tilliä. Painoin kaksi filettä yhteen, pyöräytin ruisjauhoissa ja paistoin pannussa.

Nykyisin silakkafileitä saa harvoin kaupasta ainakaan tuoreena. Pakastimesta en tiedä, mutta kyllä silakkafilee pitäisi syödä tuoreeltaan.

Luin jostakin, että silakkafileitä ei enää myydä kaupoissa, koska eivät mene kaupaksi. Kyllä on perkeleen hemmoteltu kansa meillä ellei edes tuollainen herkullinen perusruoka maita.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Olen onnistunut ehdollistamaan itseni siten, että filee vaikuttaa aina epäilyttävältä. Armottomana silakanystävänäkin fileet jäävät yleensä tiskiin.

Toi on yleisemminkin ongelma, tuoretiskeilläkään harvemmin myydään kokonaista kalaa jossa tuoreuden voisi heti tarkistaa katsomalla eväkästä silmiin. Täydellisessä maailmassa ne isommat kalat olisivat siinä kokonaisina vatsa auki ja kalamestari fileeraisi pyydettäessä. Silakanperkuu taas vie pari sekuntia per herkku, ei juuri enempää kuin fileen käsittely.

Silakkaa voi tehdä monella tapaa monipuolisesti, etikkaversionkin maustaa kymmenin eri tavoin mutta silti siihen suutariloheen aina palaa. Pohjoismaissa anjoviksen raaka-aine on kilohaili mutta ei se silakka eriltä maistu anjovista itse tehden.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Paistetun silakan tuoksu leviää jo pelkästä tekstistäsi

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Olen omasta tahdostani lukihäiriöinen. Meren rannalta kun tänne Sydän-Hämeeseen muutin, kunnollista silakkaa/kilohailia ei täältä saa. Aiemmin kilohailini hankin "suomenlahden valinnasta", täällä Hämeessä, kuten sanoin, kunnollista ei saa, siksipä tämä silakka täällä, kirjoitan sen salakka muotoon. Em tavoin valmistettu salakkafile, samoilla mausteilla; mainio ruoka. Samaa teen muikusta, särjestä, n 10-12 cm on sopiva koko. Mutta tuo eestiläinen, mainitsemani tuote, se sopii leivän pääliseksi, sekä kaikkien ruokien ryydittämiseksi.
Olen vannoutunut särkikalan syöjä, siihen minut jo 70-luvulla opastivat nuo nyt jo taivaallisia vesiä soutelevat mainiot keittiömestarit; tulisieluiset kotimaisen ruuan ystävät. Tuota kotimaisuutta aina suosin mutta jos en saa hinta-/laatusuhteessa haluamaani, sen sitten hankin sieltä mistä sitä saa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiitos vinkistä, kun joskus, en tiedä milloin Eestiin ennätän. Yritän löytää. Silakkarullat ovat herkkua. Pakastesilakkafileissä ei ole mitään vikaa. Nehän perataan ja pakastetaan saman tien, joten parempia kuin kaupan "tuoreet" fileet. Ceviche on se mistä kirjoitin ja löytyy yhä täältä: http://ilgron11.vapaavuoro.uusisuomi.fi/ruoka/2417...

Sen jälkeen on tullut nautittua lohta kaupungilla italialaisessa ravintolassa. Oli muuten kallis lounas Keskuskadulla. Maksoi 22 euroa. Hiukan oli bataattia ja jotain majoneesikastiketta mukana. Iso mies ei niin pienestä annoksesta edes olisi tullut täyteen. Oli lauantai ja hinnat siksi korkeat. Arkisin saman annoksen olisi tainut saada hiukan päälle kympillä. Ihmettelen kovasti kiskontaa.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

"Sikala" (Sea Horse) Korkeavuorenkadun ja Tehtaankadun kulmassa ei silakoillaan petä koskaan.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Omat silakkarullani teen seuraavasti:

Joko itse peratut fileet tai Nygrenin tiskiltä Tampereen kauppahallista.

Fileiden sisäpinnalle vahvaa kruunutillisilppua, valkosipulia, hieman pippuria ja hieman suolaa.

Rulla kiinni tikulla ja tiiviisti keraamiseen paistinvuokaan.

Päälle kerma-smetana-tomaattipyree seosta niin, että peittyvät juuri ja juuri ja uuniin 175 C noin kolmeksi vartiksi.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

No, tänään söin punapippuri, valkosipulisilakkarullia; valmistaja Leedevälja Narva. Uskomattoman herkullisia. En nyt vain osaa ymmärtää; miksi en onnistu tekemään vastaavan makuisia etikkakaloja. Periaatteessa sen pitäisi olla simppeliä...mutta toisinaan etikka maistuu liikaa, sitten taas en saa oheismausteiden makuja esiin? Pitänee harjoitella edelleenkin.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Kalle

Tuo venäläinen tapa etikoida kaikki säilykkeet tulee joskus vähän vastenmieliseksi. Joissakin se on hyvä, mutta liika on liikaa.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Tuo nyt on sitä oikeastaan raakakypsytystä; kuten sanoit, ei tosiaankaan sovi kaikkeen. Minun mielestäni(makutottumus), sopii kalaan/kalatuotteisiin oikein hyvin. Toisaalta sitten lihaan se mielestäni ei kovin hyvin sovellu.
Raakakypsytystä on muuten lihan suhteen tuo riimipaistikin; sitä usein teen, varsin työläs valmistaa mutta lopputulos on aivan herkullinen.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset