Kalle Yhteiskunta, ilmiöt, politiikkakin.

ruoka

Karitsan lapaa savustettuna

Tulipa eilen iltapäivällä savustettua karitsanlapaa. Savustin kokonaisena lapana renssaamatta. Mausteeksi ainoastaan merisuolaa, kuivattua valkosipulia ja rosmariinia.

Pintaan laitoin rypsiöljyä, suola ja mausteet kiinnityvät hyvin siihen pintaan. 

Säädin savustuslämpötilaksi 75 astetta ja savustusaikaa käytin 1,7 kg:n paistille 9 tuntia.

Koko ajan valvoin, että uunin lämpötila ei päässyt yli 75 astetta. Kun sisälämpöyila oli 75 astetta, prosessi alkoi valmistua.

Keittiön sydän.

Mikä se onkaan keittiön sydän? Hyvä kokki, ei, ...aina vaan ei.

Hyvä tulisija, meillä vuolukivinen Saara (rakkaan vaimonikikin nimi on Saara), liesi, puilla lämmitettävällä leivinuunilla.

Sen parempaa tulisijaa en ole löytänyt. Hellani tunnen, tuossa paistuu, tuossa lämpiää ja tuossa pysyy lämpimänä. Tarvitaanko muuta?

Must küüslauk.

Kaikenlaisia leivoksia leivonnaisia, pullia, mausteita, olen pitkän elämäni varrella nautikellut. Tämä Must küüslauk; enpä vertaista ole löytänyt.

Mistään muualta tätä ei saa kuin Eestistä, sen valmistusprosessi on uskomattoman pitkä mutta lopputulos aivan niin häkellyttävän hieno, etten sille vertaista löydä.

Se on kuten valkosipulin kynsi mutta melkein musta. Kun sen suuhusi laitat; jäät miettimään, karamelli, vaiko mauste? 

Must küüslak on aina ja pysyy meidän pöydässä. Hyvästi suklaat, konvehdit, ...yms.

Silakkaruuat/säilykkeet.

Aivan uskomattoman hyvää.

Aiemmin oli tuosta silakasta (chevice), meniköhän oikein? Viime yönä kun palasin Eestistä, hammaslääkärireissulta; tietenkin mukaani osui Ranna Eesti etikkasilakkaa, "Silakarullid".

Aikanaan Helsigissä, "Nokalla" asuneena ei voinut syksyisin Silakkamarkkinoita ohittaa. Kuitenkin, siellä keskityttiin maustesilakkaan, oikeastaan kilohiliin ja nahkiaisiin. Muut kalajalosteet hieman kärsivät.

Tämän aamun saalista.

Aamun kalareissu tullut tehtyä. Ei ihan turhaan.  Kalaa (villikalaa) järvistämme saa yllin kyllin, ei vaadi kuin työntekoa ja viitseliäisyyttä.

Jonkin verran linkolalainen olen kun en polttomoottorilla ajele kalareissujani, en tosin Linkolan malliin soutaenkaan vaan ajelen sähköllä. Veneessäni on aurinkovoimalla toimivia sähkömoottoreita kaksin kappalein. Toinen manöveerauksiin (verkkojen nostot ja laskut) Minn-Kota ja siirtymiin aivan täysverinen moottori  Torqeedo. Kaikki toimii äänettömästi ja aurinkosähköllä, on toiminut jo pari kesää.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset

Julkaise syötteitä